*

Ihmismielen ihmettelyä Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Valheenpaljastus ja tekstiviestit

Tekstiviestittely on erittäin suosittua, ja siitä on tullut nykyajan sosiaalisesti hyväksyttävä kommunikointiväline. Itse asiassa on monia ihmisiä, jotka haluavat mieluummin jutella tekstiviestin välityksellä, kuin puhelimitse.

Tutkimusten mukaan valehtelua tapahtuu enemmän tekstittelyn välityksellä verrattuna kasvotusten kommunikoimisen kautta. Valehtelua helpottaa se, että tekstittelyn kautta vastaanottaja ei näe eikä kuule, millaisessa mielentilassa viestin kirjoittaja on viestin kirjoittanut. Mutta vaikka emme näe viestin kirjoittajan mielentilaa, niin uuden tutkimuksen mukaan tekstiviesteissä saattaa olla muutamia hienovaraisia merkkejä siitä, että sisältö ei ole täysin totuudenmukainen. Tietyt merkit ja sanavalinnat tekstiviesteissä saattavat paljastaa valehtelijan.

Tekstiviesteissä käytettävät sanavalinnat ja erilaiset merkit paljastavat valehtelun

Merkit, jotka saattavat kertoa valehtelusta

  • Pitkä vastausaika. Kiinnitä huomiota vastausaikaan. Brigham Youngin yliopiston tutkimuksessa (2013) havaittiin, että kun ihmiset valehtelivat, heidän vastauksensa kesti 10 % kauemmin, kuin rehellisissä vastauksissa.  Vastaaminen kestää kauemmin, koska henkilö tarvitsee enemmän aikaa keksiäkseen uskottavan vastauksen. Tämä tulee helpoiten ilmi silloin, jos tekstittelet henkilön kanssa reaaliajassa ja yhtäkkiä vastaaminen alkaa kestämään verrattuna henkilön normaaliin vastausaikaan. Tietty voi olla, että henkilöllä tuli jokin muu este, esim. vessahätä, eikä sen vuoksi kerennyt heti vastaamaan. Vastausaika voi myös pidentyä, jos henkilö yrittää tehdä sinuun vaikutuksen ja haluaa kuulostaa vaikuttavalta ja uskottavalta.
  • Liian paljon sanoja tai liian vähän. Hancock et al. (mainittu Dou et al.) todettiin, että valehtelijat tuottivat 28% enemmän sanoja. Myös Anolli ja Ciceri (mainittu Duo et.al.) mukaan valehtelijat käyttivät enemmän sanoja, koska he haluavat näyttää vakuuttavilta ja uskottavilta.  Samoin Cornellin yliopiston tutkimuksessa (Duon et al. 2017) ilmeni, että valehtelijat, niin naiset kuin miehetkin käyttivät enemmän sanoja valehdellessaan, naiset kuitenkin miehiä enemmän. Mutta ristiriitaisia tutkimuksia sanojen käytöstä löytyy,  muun muassa Vrij (mainittu Dou et al.), havaitsi, että valehtelijat tuottavat vähemmän sanoja. Vrilj totesi, että valehtelijat tuottavat vähemmän sanoja, jottei valheelliset sanat paljastaisi heitä.
  • Liian monimutkaiset vastaukset. Jos yksinkertaiseen kysymykseen saat liian monimutkaisen ja yksityiskohtaisen vastauksen, niin se voi kertoa siitä, että henkilö ei kerro koko totuutta, erityisesti jos henkilöllä ei ole yleisesti tapana lähettää perusteellisia tekstiviestejä.
  •  Puheenaiheen vaihto tai keskustelusta poistuminen. Henkilö vaihtaa pikaisesti puheenaihetta. Henkilö, antaa nopean vastauksen ja vaihtaa puheenaihetta, koska hän ei halua viipyä yhtään kauempaa aiheessa, jossa hän on valehdellut. Lisäksi pikainen poistuminen takavasemmalle heti vastauksen antamisen jälkeen, saattaa myös kieliä valehtelusta, erityisesti, jos henkilö ei anna käytökselleen mitään selitystä.
  • Mielistely tai yli-innokas vakuuttaminen. Vastauksen antamisen jälkeen henkilö alkaa mielistelemään sinua. Jos henkilö ei yleensä sinua mielistele, niin on todennäköistä, että hän yrittää peittää valhettaan mielistelemällä. Mielistelemällä hän myös kiinnittää huomiosi pois valheesta. Vilpilliset henkilöt sisällyttävät viesteihin enemmän mielistelyä ja imartelua, koska he haluavat vaikuttaa miellyttäviltä. Myös yli-innokas vakuuttaminen voi kieliä valheesta. Jos henkilö ei yleensä käytä ”hehkuttavaa” kieltä kuten ”Toivon niin todella, että olisit täällä” tai ”Minulla on todella, siis todella ja niin kova ikävä sinua”. Henkilö yrittää yli-innokkuudellaan peittää valehteluaan.
  • Henkilön persoonallisuus muuttuu. Vastaako henkilön persoonallisuus ja viestien sisältö toisiaan? Jos hän on viesteissään täysin erilainen kuin luonnossa, on hän saattanut olla viesteissään epärehellinen. Kannattaa käyttää vertailuja aiempiin viesteihin. Onko sävy muuttunut tai kirjoitusasu?

 Sanat, jotka saattavat paljastaa valehtelijan

  • Minä sanan välttäminen. Passiivin käyttö. Aikaisempien tutkimusten mukaan (mm. Newmanin ja sekä Hancockin että Vrijin tutkimuksissa, mainittu Dou et al.) ihmiset välttävät ”minä”-sanan ja ensimmäisen persoonapronominien käyttöä. Näin valehtelija yrittää irrottaa itsensä valheesta. Henkilö luo psykologista etäisyyttä itsensä ja valheen välille. Tilanne vain "tapahtui", eikä löydy ketään, ketä voisi syyttää. Kuitenkin Duo et al. tutkimuksessa saatiin vastakkaisia tuloksia. Heidän tutkimuksessa ”minä” ja ”minä olen”-sanojen käyttö kasvoi valheellisissa viesteissä, niin naisilla kuin miehilläkin, naisilla kumminkin enemmän. Miehet käyttivät vähemmän ”minä”-sanaa, mutta enemmän sanoja ”minun” ja ”minua” verrattuna naisiin. Lisäksi samaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset käyttivät itsekeskeisiä sanoja enemmän silloin kun he valehtelivat.
  • Tiettyjen sanojen painottaminen ja hyödyttömien adjektiivien viljely. Tiettyjä sanoja painotetaan kuten "Rehellisesti ...” "Mitä todella tässä tarkoitan..." "En halua, että saat väärän idean, mutta ..."  "Itse asiassa se oli todella enemmän kuin ..." ”Inhoan, kertoa teille..”. Henkilö ei usko, että hänen vastauksensa yksinään riittää, joten hänen täytyy painottaa sanomaansa yllä olevilla sanoilla. Vakuuttaa vakuuttamisen päälle. Henkilö painottaa sanoja, koska hän ei kerro totuutta. Lisäksi valehteleva henkilö viljelee tekstissään paljon tarpeettomia adjektiiveja eli sanoja kuten esimerkiksi ”loistava” ja ”mahtava”..
  • Epämääräiset ja epätarkat vastaukset. Harhaanjohtavat sanat.  Erittäin hyödyllinen tapa paljastaa valhe kirjoitetusta tekstistä on etsiä epämääräisiä ja vältteleviä sanontoja kuten ”Olen melko varma..” "Se oli noin puolenyön, kun ..." "Ehkä se johtui ..." "Luultavasti tulin kotiin noin kaksi." "En ole varma, jos ..." ”Todennäköisesti se on ...”. Jos henkilö ei ole varma siitä, mitä esimerkiksi eilen illalla tapahtui, on todennäköistä, että hän ei halua kertoa koko totuutta. Cornellin yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että sekä naiset että miehet viljelivät sanoja kuten "luultavasti", "ehkä" ja "mahdollisesti" valehdellessaan. Valehtelija käyttää mielellään harhaanjohtavia sanoja, koska silloin hänen ei tarvitse sitoutua tiettyyn tarinaan, ja näin ollen hän voi jättää tarinansa hieman epäselväksi. Henkilö ei ole vastuussa eikä velvollinen sitoutumaan siihen. Duon et al. tutkimuksessa miehet eivät juurikaan käyttäneet sanaa ”todennäköisesti” valehdellessaan, mutta sitäkin todennäköisemmin he käyttivät sanaa ”toki” (eng. ”sure”) kun taas naisilla paljon viljelty sana oli ”yritän” (eng.”try”).
  • Aikamuotojen vaihtelu tekstissä. Hyppiminen nykyhetken ja menneen välillä. Jos henkilö yrittää valehdelle menneestä, voi hän vahingossa puhua menneestä preesens -muodossa. Valehteleminen kun tapahtuu ”nykyhetkessä” ja täten tarinakin voi valheen myötä muuttua nykyhetkeen. Lisäksi Pennebaker & Stone (mainittu Dou et. al.) havaitsivat että valehtelijat käyttivät enemmän futuuria (ilmaistaan tulevaa aikaa) ja vähemmän imperfektiä (ilmaistaan mennyttä).
  • Merkityksettömät yksityiskohdat. Etsi tekstistä turhantarkkoja yksityiskohtia, jotka eivät sinänsä liity asiaan. Valehtelija pyrkii merkityksettömillä yksityiskohdilla tekemään tarinastaan uskottavampaa ja tällä tavalla peittelee valhettaan.
  • Virheetön teksti. Jos teksti muuttuu yhtäkkiä liian täydelliseksi, niin sanotuksi ”oppikirja” Suomeksi, voi kyseessä olla valheen piilottaminen. Ellei henkilöllä ole tapana kirjoittaa täydellistä ja virheetöntä suomen kieltä.

Lopuksi

Tehdyt tutkimukset ovat tehty englannin kielellä ja pääsääntöisesti englantia äidinkielenään puhuville. Näin ollen tutkimukset eivät ole suoraan verrattavissa suomen kieleen ja suomalaiseen kulttuuriin, koska kielissä ja kulttuureissa on eroja ja jokaisessa kulttuurissa on oma tapansa ilmaista asioita. Lisäksi yllä olevissa tutkimuksissa ilmenee muutamia ongelmia, kuten tutkimusten välillä esiintyviä ristiriitaisuuksia, ja lisäksi suurin osa tutkimuksista on tehty pienelle joukolle, ja näin ollen ne eivät edusta koko väestöä. Mutta tutkimuksissa käy ilmi, että tietyt merkit ja sanavalinnat tekstiviesteissä saattavat paljastaa valehtelijan. Tutkimukset ovat tuottaneet valheenpaljastusta tukevaa hyödyllistä tietoa. Lisätutkimusta tarvitaan vielä tällä alalla, mutta olemmepahan taas yhden askeleen lähempänä totuutta. 

(Blogiteksti löytyy myös blogistani: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net)

Lisää aiheesta: Valheiden havaitseminen kirjoitetusta tekstistä.  Algoritmi. https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2017/09/valheiden-havaitseminen-kirjoitetusta-tekstista

Lähteet:

Dou, J. & Liu, M. & Muneer, H. & Schlussel, A. (2017). What Words Do We Use to Lie?: Word Choice in Deceptive Messages.  Journal; arXiv preprint arXiv:1710.00273. Cornell University. Haettu: https://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/1710/1710.00273.pdf

Hollingshead, T. (2013). Digital Deception. People who lie while texting take longer to respond. BYU. Haettu: https://news.byu.edu/news/digital-deception-people-who-lie-while-texting-take-longer-respond

Huhtasaari, S. (2017). Venyvä totuus. Illuusio rehellisydestä ja monogamiasta. BoD. Helsinki.

Wiki. (n.d). How to Know if Someone Is Lying in a Text. Haettu: https://www.wikihow.com/Know-if-Someone-Is-Lying-in-a-Text

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TiinaTeittinen kuva
Tiina Teittinen

Mielenkiintoisia havaintoja. Perehdyn linkkeihin paremmalla ajalla. Heräsi kuitenkin kysymyksiä esim. siitä voidaanko yleistyksiä tehdä muihin kasvottoman viestittelyn muotoihin. Osaltaan ehkä, mutta esim chatti-tyyppiseen kommunikointiin kaikki yleistäminen ei sovi. Kun viestittelyn kesto pitenee, tarkoituksellinen harhauttaminen vaikeutuu.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Tässä uusimmassa tutkimuksessa (Dou, J. et.al.)terkasteltiin tekstiviestittelyä, ja myös reaaliajassa chattailua. Yleistää ei tietty voi, koska valehtelu on tilannekohtaista, mutta tutkimus on suunnattu myös muuhun kasvottoman viestittelyn muotoihin ja tutkimuksessa nousi muutamia kiinnostavia näkökulmia valehtelun paljastamiseen. Kannattaa tutustua tutkimukseen/ ja muihin linkkeihin. Jos henkilö haluaa sinulle valehdella, viestittelyn keston pituudella ei sinänsä ole merkitystä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset