*

Ihmismielen ihmettelyä Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Valehtelijan etu

”Urbaanit legendat”

Yhteiskunnassa on pinttyneitä, vääriä uskomuksia siitä, että tietynlaiset käyttäytymisen vihjeet  tai kehon toiminnot kertoisivat meille valehtelusta. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että muun muassa katsekontaktin vältteleminen, silmien räpyttely tai yleinen levottomuus kielisivät valehtelusta, mutta todellisuudessa tilanne on juuri päinvastainen. Ihmiset, jotka ovat kokeneita valehtelijoita, oppivat ja tietävät, että silloin kun ei kerro totuutta, kannattaa erityisesti katsoa silmiin. On siis turha etsiä Pinokkion nenää, sitä ei ole olemassa.

Tästäkin huolimatta löytyy useita teorioita erilaisista käyttäytymismalleista, joissa kerrotaan erilaisista merkeistä ja vihjeistä, joiden avulla valehteleva ihminen paljastuisi. Valitettavasti nämä erilaiset merkit ja vihjeet eivät ole tilastollisesti kovin merkittäviä tai luotettavia. Tutkimusten mukaan valheelle ei ole olemassa täysin varmoja merkkejä, jotka toimisivat aina ja joka tilanteessa. Yksi syy tälle on se, että ihmisten käyttäytymisessä on hyvin vaihtelevia eroja. Valehteluun liittyy vahvoja tunteita, joita on usein vaikea hillitä tai peittää, toiset hermostuvat, toiset tuntevat syyllisyyttä ja toiset jopa mielihyvää käsillä olevan haasteen suorittamisesta. Toiset vakavoituvat, toiset ottavat katsekontaktia, toiset taas välttelevät sitä. Useimmiten valehtelija ei tee  mitään erityistä silloin, kun hän valehtelee. Universaalista kehonkielen sanakirjaa valehtelusta ei siis ole olemassa. Mutta me luulemme, että löytyy fyysisiä vihjeitä, jotka paljastaisivat valehtelun. Luotamme stereotyyppiseen käyttäytymiseen. Tämä on virheellinen olettamus ja valehtijalle keskeinen etu.

”Emme ole hyviä valheiden tunnistamisessa”

Me ihmiset emme ole kovin hyviä valheiden tunnistamisessa. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että normaalilla kadunmiehellä on hädin tuskin edes 50 prosentin mahdollisuus tunnistaa valhe. Jopa koulutetut ammattilaiset eivät pärjää yleensä paremmin kuin kadunmies. Huippuammattilaisten valheen tunnistamistarkkuus on hieman yli 60 prosenttia. Tämä tulos indikoi sitä, että valheenpaljastus on sattumanvaraista. Olemme itse asiassa niin huonoja erottamaan valheen totuudesta, että pärjäisimme paremmin ja saisimme parempia tuloksia kolikkoa heittämällä. Teknologiakaan ei juuri auta valheen tunnistamisessa. Kaikissa valheenpaljastustekniikoissa on puutteita.

”Haluamme uskoa valheisiin”

Oletamme automaattisesti, että asia, joka meille kerrotaan tai jonka kuulemme on totta. Ja tätä taipumustamme on vaikea muuttaa. Olemme yksinkertaisesti haluttomia käyttämään kognitiivisia resurssejamme edes sen harkitsemiseen, että joku valehtelisi meille. Ihminen valitsee mieluiten sellaisen tarinan ja lähteen, joka sopii parhaiten hänen omiin arvoihinsa ja ajatuksiinsa. Helppoa, mukavaa ja turvallista. Usein emme edes seuraa sellaisia lähteitä, jotka ovat omien käsityksemme kanssa ristiriidassa. Emme huomaa valheita, koska emme halua huomata niitä. Haluamme uskoa niihin. Tämä tuo valehtelijalle vahvan etulyöntiaseman. Valehteleminen meille hyväuskoisille on siis helppoa.

Valehtelijan edun minimointi

Valehtelijan edun minimoimiseksi ja itsemme vähemmän höynäytetyksi tekemiseksi on Feldmanin mukaan tiettyjä taktiikoita ja asenteita meidän täytyy hyväksyä. Meidän tulee tiedostaa se tosiseikka, että olemme surkeita valheenpaljasuksessa, on lähes mahdotonta tunnistaa meille valehteleva ihminen. Mutta vaikka emme tunnista valehtelua on meidän olennaista tietää milloin ja miksi joku valehtelee. Perinteisesti ihmiset valehtelevat meille kun he haluavat meiltä jotakin esimerkiksi rahaa tai kun he haluavat salata meiltä jotakin. Lisäksi meidän kannattaa objektiivisesti ja kriittisesti suhtautua tietoihin, joita saamme. Tulisi muistaa, että kaikki mitä meille sanotaan voi olla valhetta. Ei pdä luottaa, että kuulemamme olisi totta. Tarkista asia. Kysy taktisia kysymyksiä. Ole epäilevä, ole kriittinen, älä usko. Rationaalinen harkinta on hyvä ase valheellista tietoa vastaan, muuten valehtelija vie voiton.

Valhe on juossut jo kilometrin siinä vaiheessa kun totuus vasta saa kengät jalkaan.”- vanha sananlasku

Lähteet/liitteet:

Feldman, R. (2010). The Truth About Lying. Virgin Books. New York.

Robson, D. (2015). The best and worst ways to spot a liar. Psychology. BBC. Haettu: http://www.bbc.com/future/story/20150906-the-best-and-worst-ways-to-spot...

Wood, J. (2015). Why Do We Believe Lies Even After They Are Proven Wrong? Psych Central. Haettu: https://psychcentral.com/news/2012/09/23/why-do-we-believe-lies-even-aft...

Zimmerman, L. (2016). Deception detection. American Psychological Association. Haettu: http://www.apa.org/monitor/2016/03/deception.aspx

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Valehtelijan etu toimii kerran tai kaksi. Sitten luottamus on menetetty. Näinhän kävi persuillekin puolueena. Jäljelle jäävät vain ne jotka eivät kerta kaikkiaan tajua ja uskovat vaikka nigerialaiskirjeisiin.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Valehtelijalla on aina etu, ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni. Miten persut kirjoitukseeni liittyy, ovatko he ainoa valehteleva puolue?

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Joillakuilla on aina persut mielessä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Tää on mielenkiintoista. Itse olen huono ottamaan katsekontaktia juuri siksi koska näköni on niin auttamattoman huono.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Hyvä esimerkki siitä, että katsekontakti tai sen puuttumattomuus ei yksinään kerro valehtelusta.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Jos sulkee patologiset valehtelijat ulkopuolelle, niin on olemassa myös hyväksyttävää valehtelua, sellaista, jolla laukaistaan jokin kireä tilanne vahingoittamatta ketään.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Lisäksi hyväksyttävät, positiiviset valkoiset valheet helpottavat meidän sosiaalisia suhteita ja onneksi nämä valheet ovat 10-20 kertaa yleisimpiä kuin negatiiviset valheet.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

”Haluamme uskoa valheisiin”

Sorry, mutta pakko tähän ottaa esimerkki.

Kannabis, siitä on systemaattisesti valehdeltu vuosikymmeniä. Ja se valehtelu on tullut poliittisilta päättäjiltä ja virka miehiltä.

Sen vuoksi ei mitään osata kyseenalaistaa. Eihän poliitikko vallehtele koskaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielenkiintoista kuinka jokainen ohjaa asian kuin asian omalle tontilleen. Psykologiaa liippaavan blogin yksi kääntää persuihin, toinen kannbikseen j.n.e. Pitäisiköhän ottaa tähän esimerkiksi omalla inputillani valehtelu NATO-jäsenyyden hirmuisuudesta.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

ihmiset tulkitsevat usein todellisuutta toiveidensa mukaisesti totuutta vääristellen. Muokkaamme ristiriitoja yhtennsopiviksi mielipiteidemme mukaisiksi. Lisäksi vältämme tietoa, joka haastaa meitä.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

”Haluamme uskoa valheisiin”

Sorry, mutta pakko tähän ottaa esimerkki.

Kannabis, siitä on systemaattisesti valehdeltu vuosikymmeniä. Ja se valehtelu on tullut poliittisilta päättäjiltä ja virka miehiltä.

Sen vuoksi ei mitään osata kyseenalaistaa. Eihän poliitikko vallehtele koskaan.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Ongelman ydin on juuri se, että kaikki valehtelevat ja me haluamme uskoa niihin valheisiin. "Yllättävää" kyllä, politiikotkin valehtelevat :) itse asiassa valehtelu (asian vääristeleminen, olennaisten asioiden kertomatta jättäminen asiayhteyksistä) on olennainen osa kyseisen ammatin harjoittamista.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Poliitikko joka jää valehtelusta kiinni ei kumminkaan ole vastuussa siitä, ei ainakaan Suomessa.

Minä saan aika monen poliitikon kiinni valehtelusta, kun esitän yhden kysymyksen. :)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Voisin kuvitella, että suuri ongelma on väärissä positiivisissa, kun epäilynalaiset ihmiset vaivautuvat ja alkavat lähettää epäilyttäviä signaaleja. Sikäli noiden tutkimusten tuloksia täytyisi vähän avata tarkemmin.

Jotenkin voisi ajatella, että meillä ei olisi käsitystä valehtelun havaitsemisesta, mikäli meillä ei olisi mitään kykyä siihen. Joissain aiheissa toki vallitsee suuria vinoumia itsearvioinnissa, mutta valehtelun havaitseminen on ensisijaisesti omaa etua ajava kyky, jollaisissa vinoumat ovat yleensä vähäisiä toisin kuin kyvyissä, jotka ovat sosiaalisesti hyödyllisiä.

Toisaalta liioiteltu kykymme havaita valheita on hyvä pelote toisille, jotka saattaisivat valehdella meille.

Saattaa myös olla, että kykenemme havaitsemaan aivan hyvin joidenkuiden valheita, kuten lasten, joiden kyky ilmaista ja piilottaa ajatuksia on vasta kehittymässä. Kun siitä sitten olemme joskus saaneet käsityksen, että osaammepa havaita valheita, emme välttämättä ymmärrä, ettei se toimi aikuisiin.

Tuossa esitetyssä kritiikissä (mm. BBC:n artikkeli) oli keskeistä se, että eri ihmiset reagoivat eri tavoin. Mutta tämä on ongelma vain aivan tuntemattomien kanssa, ei tuttujen kuten läheisten, joiden reaktiot ja elekäyttäytymisen tunnemme paremmin.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

On havaittu, että ihmiset valehtelevat toisilleen vähemmän kasvotusten. Tämä johtuu osaksi juuri urbaaneista legendoista.

Vaikka tutut ja läheiset tuntevatkin elekäyttäytymisemme paremmin, niin tutkimusten mukaan valehtelemme myös läheisillemme, mutta valheet, jotka kerromme läheisillemme ovat usein altruistisia.

Käyttäjän AleksiSaarinen kuva
Aleksi Saarinen

Lisäksi on hyvä muistaa, että valehtelu on aina tahallista. Jos joku kertoo jutun, joka todellisuudessa ei pidä paikkansa, mutta jos hän tähän itse uskoo, niin ei silloin myöskään valehtele.

Vastaavasti voi myös valehdella, vaikka todellisuudessa puhuu totta.

Nuo rajatapaukset on mielenkiintoisia, että onko se valehtelua jos jättää jotain olennaista kertomatta, tai esittää asian yksinkertaistetusti tietystä näkökulmasta, jolloin kuulijan vastuulle jää asian monipuolisempi käsittely. Käytännössähän ihminen toimii näin jatkuvasti, mutta kuinka tietoista se on, ja onko silloin mielekästä puhua valehtelusta.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Valehtelijat voivat tosiaan harjoitella valheitaan siihen pisteeseen saakka, että valheistä tulee heille totta, tonen luonto. Valehtelija voi myös toivoa, että valhe olisi totta ja niinpä hän turvautuu sitä toistamaan, toivoen, että ajan saatossa se muuttuisikin todeksi. Ihmismieli on kummallinen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

On helppo pysyä johdonmukaisena kun puhuu aina totta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Puhutko aina totta? Kyllä vai ei?

Jos vastaat "ei", niin vastaus on loogisesti analysoituna ilman muuta totta. Mutta jos vastaat "kyllä", niin se voi olla joko totta tai valetta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niinpä. Minä tosin en vastaa yleensä mihinkään kyllä vai ei.

Käyttäjän VilleHeiskanen kuva
Ville Heiskanen

Valehtelijan saa kiinni parhaiten tarkistamalla koko tarinan, ei pelkästään yksittäistä valhettä. Valehtelija kertoo tarinassa todennäköisesti lisää valheita, jolloin niiden huomaaminen muuttuu aina vain helpommaksi. Tätä voi käyttää myös käänteisesti hyväksi esim. pokerissa hyvä bluffi vaatii sen, että olet kertonut tarinan ennen bluffia oikein.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Aivan. Tarina on luotettavampi todiste kuin eleet. ja oleellisinta on keskittyä pieniin yksityiskohtiin, valehtelijan on vaikea kuvailla yksityiskohtaisesti fiktiivisiä tapahtumia. Myös tarinan kertominen takaperin kronologisen järjestyksen sijaan, paljastaa mahdollisesti valehtelijan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset