*

Ihmismielen ihmettelyä Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Marttyyrikuolema tarjoaa porsaanreiän islamistisille itsemurhahyökkääjille

Terrorismin tutkiminen on vaikeaa, koska ilmiö kytkeytyy usein poliittisiin ideologioihin. Psykologiassa on edelleen epäselvyyksiä itsemurhahyökkääjien toiminnasta. Uhraavatko he elämänsä ideologisesta syystä vai haluavatko he todella kuolla? Lankfordin mukaan vastaus tähän kysymykseen löytyy ”marttyyri”-konseptista.

Rikosoikeuden professori Lankford torjuu  kirjassaan ”The Myth of Martydom” vallitsevat näkemyksen radikalisoitunesita itsemurhaterroristeista. Konventionaalisen näkemyksen mukaan itsemurhaterroristit eivät yleensä ole sairaita tai alttiita itsemurhalle vaan he ovat psykologisesti vakaita yksilöitä, jotka uhraavat itseään altruistisista syistä. Heidät nähdään oman konseptinsa kuten esimerkiksi radikaali-islamin tuotteena. Ensisilmäyksellä voikin usein vaikuttaa, että tekijä on henkisesti normaali nuori ihminen (Itsemurhahyökkääjät ovat yleensä nuoria miehiä). Lisäksi ystävät ja läheiset kuvaavat iskuntekijää usein ystävälliseksi ja harmittomaksi kaveriksi. Mutta tämä ei Lankfordin mukaan ole totta. Ja tämän perinteisen käsityksen tulisi muuttua. Lankfordin mukaan kyseiset henkilöt ovat tyytymättömiä, epävakaita, traumatisoituneita, epätoivoisia ja henkisesti sairaita yksilöitä, jotka haluavat kuolla. Miksei näistä ongelmista sitten uutisoida tai puhuta? Useimmissa kulttuureissa henkilökohtaisten ongelmien salaaminen on tavallista. Usein salataan se, jos tekijä kärsi kaksisuuntaisesta mielialahäriöstä, masennuksesta ja/tai aineiden värinkäytöstä. Tekijän kirjoituksissa on usein jälkikäteen löytynyt itsemurha-ajatuksia tai hän on niistä usein vihjaillut.

Lankford ei ole yksin käsityksensä kanssa, yhä useammat tutkijat haastavat konventionaalisen olettamuksen. Muun muassa Ariel Merarin tutkimusryhmä teki psykologisia testejä ennalta pidätetyistä itsemurhapommittajista ja löysi todisteita itsemurha alttiudesta, masennuksesta ja aikaisemmista (ei-terroristi) itsemurha yrityksistä. David Lester havaitsi postraumaattisia stressihäiriöitä kuten ahdistusta, toivottomuutta ja epätoivoa monelta naispuoliselta itsenurhaterroristiltä. Lisäksi useissa viimeaikaisissa artikkeleissa on todisteita psykologisista samankaltaisuuksista itsemurhaterroristien ja henkilöiden, jotka tekevät itsemurhia (joihin ei sisälly väkivaltaa) välillä. Itseasiassa itsemurha-terroristien psykologiset profiilit eivät juuri poikkea muista itsemurhan tehneistä. Kaikissa tapauksissa taustalla on henkisiä sairauksia kuten sosiaalista eristäytymistä, henkilökohtaista ja ammatillista epäonnistumista. Toisin sanoen hekilöt ovat kokeneet psykologista tuskaa.

Mielenkiintoiseksi seikan tekee tässä se, että useimmat itsemurhaterroristit tulevat muslimimaailmasta, jossa stigma perinteistä itsemurhaa vastaan on korkea. Kun islam terroristi päättää lopettaa elämänsä, hänen mahdollisuudet ovat rajalliset. Islamin uskonnossa on voimakkaita kieltoja tavanomaisesta itsemurhasta. Terroristijärjestöt käyttävät hyväkseen juuri epätoivoisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä ja rekrytoivat niitä, jotka ovat halukkaita vaarantamaan elämäänsä ja tarvittaessa kuolemaan asian puolesta, jossa tehtävän palkintona on marttyyrikuolema ja sen mukanaan tuoma kunnia.

Lopuksi

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan ainakin osa itsemurhahyökkääjistä ovat itsemurha-alttiita. Tarjoaako marttyyrikuolema tekijälle niin sanotun porsaanreiän? Itsemurhaiskun kautta he uskovat takaavansa oman kuolemansa eli uskovat pääsevänsä taivaaseen helvetin sijaan. Lanfordin teorian ongelmana on vähäisten käytännön ratkaisujen tarjoaminen traagisten tapausten vähentämiseksi. Landford kyllä ehdottaa, että sen sijaan, että luokittelisimme itsemurhahyökkääjät ”normaaleiksi” tai ”martyyreiksi” meidän tulisi pitää heitä henkisesti sairaina yksilöinä. Lisäksi meidän ei tulisi enää nähdä itsemurhaiskuja marttyyritekoina, koska se vain lisää marttyyrikuoleman ihannointia ja voi jopa yllyttää itsemurhahyökkäyksiin.

Itsemurha on islamin vastaista. Marttyyrikuolema ei ole.

(Kirjoitus löytyy myös blogistani: www.saarahuhtasaari.vuodatus.net 

Lähteet & viitteet:

Brym, R.J. & Araj, B. (2012). Are Suicide Bombers Suicidal? Studies on Conflict & Terrorism. Routledge. Haettu: http://projects.chass.utoronto.ca/brym/suicidal.pdf

Lankford, A. (2013). The Myth of Martydom: What really Drives Suicide Bombers, Rampage Shooters, and Other Self-Destructive Killers. St Martin’s Press. New York.

Lester, D. (2005). Suicide and the Holocaust. Nova Publisher.

Merari, A. (2010). Driven to Death. Psyhological and Social Aspects of Suicide Terrorism. Oxford University Press.

The Religion of Islam. Despair and Suicide in Islam.Haettu: www.islamreligion.com

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Porsaanreikä loukkaa islamisteja!

Martyyri-nimitys väärän profeetan itemurhaiskijöistä loukkaa meitä kristittyjä.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Aina joku loukkaantuu jostain tai pitää jotakin loukkaavana. Mutta erilaiset näkökannat tulisi huomioida loukkaantumisen sijaan.

Risto Salonen

Olisiko lampaanreikä paree ilmaus?

Jore Puusa

Lisäksi meidän ei tulisi enää nähdä itsemurhaiskuja marttyyritekoina, koska se vain lisää marttyyrikuoleman ihannointia ja voi jopa yllyttää itsemurhahyökkäyksiin.
---------------
Ollessani Afganistanissa HS kuvausmatkalla tapasin paljon Hezbi Islam ( tämä toisiin ajatuksiin tullut Hektmatyar) taistelijoita neuvostoliittolaisilta vapautetuilla alueilla, istuttiin iltaa ja juotiin teetä monta kertaa yhdessä. Nämä hiljaiset - ajoittain jopa ujot miehet puhuivat innokkaasti islamista ja koraanista ja yleensä uskonnosta välillä lähes pitkästyttävän kaunopuheisesti -- jota fikseri Fidaij koetti kääntää.
Heille uskonto oli koko elämän perusta - luultavasti samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten Suomessa tai nytkin vielä katolisissa maissa.
( ja onhan meilläkin ääriuskonnon linnakkeita edelleen - kuten esimerkiksi Helsingin Evankelinen opisto ja viidennesläinen Hiienkoski - joka täälläkin kirjoittaa islamia herjaavia tekstejä)
-
Mutta.
Nuo parrakkaat miehet uskoivat täysin, totaalisti - että kuolema islamin puolesta on paras asia maailmassa, marttyyrius on merkittävä teko ja tuo kunniaa suvulle ja perheelle, jotka noissa maissa ovat tärkeämpiä - kuin voimme käsittää. Luultavasti heidän marttyyriasenteensa on samalla lailla häiriintynyt -kuin kristityillä marttyyreillä oli ja on.
-
On merkillistä katsoa vierestä totaalia uskonnollista kokemusta - kuten siellä savimajoissa.
Vastaavaa olen kokenut Suomessa esim. ääriliikkeiden parissa kuvatessani ja vaikkapa Niilo Ylivainion tilaisuuksissa. En usko, että auttaa - jos asiasta olemme hiljaa, sillä kokonaisuus ottaen huomioon uskonto ja sen ääriarvot ovat samanlaisia kaikkialla, uskonto on mantelitumakkeen häiriötila ja sairaus.
-
Me emme pysty lisäämään tai vähentämään mielipiteillämme äärimuslimien itsemurhamarttyyriuden gloriaa.
Se on ja pysyy ja pahenee - mitä enemmän MOAT: eilla sun muilla paukuilla tapetaan naisia ja lapsia.
Jos uskonnot ja kirkot häviävät - loppuu teurastus.
-
MOAT - mother of all terrorists :-)
-
Post Scriptum: Kiitos Timo V. että pukkasit minua kyynerpäällä kylkeen niin, että jysähti kun kylänvanhin Khyber Passin Afganistanin puolella kysyi ensimmäiseksi millaisia rukousasentoja teillä kristityillä on. Olin avata tyhmän kitani ja sanoa - etten usko jumaliin enkä ole kristitty. Sen seurauksena olisi luultavasti ollut mullissa jo 30 vuotta. Huh miten typerä voi olla.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Paljon mahdollista ja erittäin todennäköistä, että emme pysty vähentämään mielipiteillämme äärimuslimien itsemurhamarttyyriyden gloriaa.

Ihminen ei juuri muutu. Väkivalta on osa ihmisen historiaa, konflikteja on ratkaistu usein juuri väkivaltaa käyttäen (sekä kirkon tuella että ilman). Väkivallan kierre on jatkunut sukupolvelta toiselle ja loppua väkivallalle ei ole nähtävissä.

Jore Puusa

40 vuotta journalistina on mustannut maailmankuvani ja olen nyt täysin varma, että pahuus voittaa aina lopulta.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

On varmasti niin, että aina on ihmisiä, jotka ovat jonkin asian vuoksi alttiimpia manipuloinnille kuin jotkut toiset. Kun aikansa vakuutetaan pommivyön autuutta ja sitä tilaa, mikä sen räjäyttämisestä ihmisjoukossa räjäyttäjälle jossain toisessa ulottuvuudessa koittaa, niin riittävä määrä tarjokkaita löytyy.

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa japanilaiset saivat haalituksi kamikazelentäjiä, joiden viimeisenä tehtävänä maan päällä oli jysäyttää räjähteillä lastattu koneensa vihollislaivan kannelle. Näille raasuille ei luvattu taivaspaikkaa, eikä neitsyitä, vaan nimen kaiverrus arvostettuun muistolaattaan.

Ensimmäisenä kristittyjen marttyyrina pidetään Stefanosta, jonka väkijoukko kivitti kuoliaaksi noin vuonna 36. Hän sai palkkioksi muistopäivän 26.12., eli tapaninpäivän.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kamikaze-lentäjiä ei tarvinnut haalia, vaan heitä oli vapaaehtoisina tarjolla reservissä enemmän kuin mitä heille oli tarjota lentokoneita.

Japanissa kuolemaan ei ennen nykyaikaa ole liittynyt minkäänlaista mystiikkaa, vaan se oli arvottoman elämän päätepiste.

Tehdessään jotain kunniakasta, kuten kuolemalla taistelussa Japanin ja keisarin puolesta, japanilaisen sotilaan kuolemalle tuli jonkinlainen merkitys.

Kuolemalla kunniakkaasti pystyi myös korjaamaan elämästään jonkin häpeätahran.

Tämä näkyy valitettavasti myös nykyajan Japanissa, jossa itsemurhat lienevät yleisimpiä maailmassa.

Japanilaiselle itsemurha, toisin kuin läntisissä kulttuureissa, on kunniakas tapa lähteä.

Seppuku-kulttuurista sentään ollaan jo luovuttu.

Japanilaisten halukkuus kuolemaan tiedostettiin Yhdysvalloissa ja tästä syystä Japaniin pudotettiin atomipommeja osoittamaan japanilaisille, että taistelun jatkaminen olisi hyödytöntä, koska heidät voitaisiin tuhota ilmasta käsin.

Näin säästettiin satojen tuhansien ellei jopa miljoonien japanilaisten siviilien ja sotilaiden ja ehkä kymmenien tuhansien yhdysvaltalaissotilaiden henki, vaikka historia muistaakin vain Hiroshiman ja Nagasakin.

Pommeja olisi ollut turha räjäyttää maaseudulla, koska silloin oppi ei olisi mennyt perille "kantapään" kautta.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että toinen pommeista oli liioittelua ja meni sotilaallisen kokeilun piikkiin ja siinä mielessä sitä voitaisiin pitää sotarikoksena.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Aivan toiset ovat alttiimpia manipuloinnille kuin jotkut toiset. Ja kukaan meistä ei ole manipuloinnilta turvassa.

Sanotaan, että Isänmaan puolesta kuoleminen on kunniakasta. Mutta kuinka monta heistä oikeasti haluaa kuolla? Verrattuna itsemurha-altiiseen henkilöön, joka haluaa oikeasti kuolla.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Ikiaikainen klisee on kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Ollaan tietenkin eri kategorioissa, kun verrataan vaikka uskonnollisia fanaatikkoja tai isänmaataan puolustavia sotilaita. Sotilas harvoin (luulisin) on valmis tuosta vain uhraaman henkensä noiden jalojen arvojen puolesta, vaan yrittää parhaansa mukaan säilyttää henkikultansa, kun taas fanaatikolle on taottu päähän tekemänsä joukko- ja itsetuhon loputon autuus.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen Vastaus kommenttiin #10

Raimo, minun mielestäni martyyritermi pitäisi vaihtaa vaikkapa sankarivainajaksi, kun kyse on taistelussa kuolleista, omasta mielestään ainakin taistelussa. Aito martyyrihän kuolee uskonsa vuoksi vainottuna, ei taistelussa.
Lisäys: assisioi, kun puhuit sotimisesta.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Tällä blogistilla on aina erittäin mielenkiintoisia ja upeita kirjoituksia, joita on mukava lukea. On täysin huuhaata, etteikö nainen voi olla sekä erittäin kaunis ,että myös hyvin älykäs. Kiitos etukäteen tulevista blogeistasi!

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Kiitos Timo, kiva, että luet blogejani. Positiivinen palaute on aina tervetullutta. Mitä tulee kauneuteen ja älykkyyteen niin kauneus on katsojan silmissä ja älykkyys on monin tavoin suhteellista, riippuu miltä näkökulmalta sitä tarkastelee.

Käyttäjän elehtiaho kuva
Eira Lehtiaho

Marttyyrius islamissa-:os tapat juutalaisen tai muun vääräuskoisen, pääset kuoleman jälkeem Paratiisiin ja saat 72 neitsyttä vierellesi.
Jihadistit uskovat todella tähän.
Siinä on motiivia psygologisesti terveellekin ,islamuskoiselle.

ESim.palestiinalaiterrorismi-kun tappaa juutalaisia itsemurhaiskussa ,
paikka Pratiisissa on taattu, ja terroristin perheelle annetaan rahaa( myöa meidän varoillamme EU: n kautta ) , kouluja , aukioita , ym, nimetään tämän sankarin mukaan, TV ohjelmissa nämä murhaajat esitetään hyvänä esimerkkinä.
Motiivia tässä on kyllin.

Joukossa voi tietenkin olla syrjäytyneitä, ja masentuneita mutta ei suinkaan kaikkien kohdalla näin ole .
Jihad- aseellinen taistelu vääräuskoisia vastaan on Koraanissa, ja Mohammedin islamin perustajan esimerkki.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Samaa mieltä kanssasi. Eivät kaikki itsemurhaterroristit ole masentuneita. Motiiveja on useita. Ja motiivi toimii myös parhaana kannustimena.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Jännittävää on se, että nähtävästi joissakin piireissä Suomessa pidetään eräitä terrotitekoja vähemmän paheksuttavina, kuin toisia, täysin riippuen siitä, kuka sen tekee. Mielestäni se on pahin mahdollinen ajatusvirhe, jonka tämän asian käsittelyssä voi tehdä (e.g. Breivik vs. Bataclan). En ymmärrä syytä sille.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Terroriteko on terroriteko. Aina yhtä paheksuttava.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Meillä Suomessa kotoisia itsemurhahyökkääjiä kutsutaan sankareiksi, siis erityisesti sotasankareiksi. Sota on siis tilanne, jossa varmaan kuolemaan johtava sankarillinen hyökkäys on moraalisesti hyväksytty ja kannatettava teko ja ehdottomasti tervettä ja kannatettavaa normikäyttäytymistä. Suomessa suurimmalle osalle miehistä kieltäytyminen komennetun itsemurhahyökkäyksen suorittamisesta on peräti rikos.

Islamistiryhmässä toki yleensä ollaan mukana henkilökohtaisista syistä ja omasta tahdosta. Epäilemättä syihin liittyy ongelmia elämässä, mutta eipä tuo sankaruuden tai sotakunnian etsiminen kovin mahdotontakaan ole. Lähteehän meiltä miehiä muukalaislegioonaan ja joskus on lähtenyt natsi-Saksan ja Yhdysvaltojen armeijoihin. Sellaisia kutsutaan legendaariksiksi sankareiksi (kuuluisin on tietenkin Lauri Törni joka saavutti kapteenin arvoaseman Suomen, SS-joukkojen ja Yhdysvaltain armeijoissa).

    «löysi todisteita itsemurha alttiudesta, masennuksesta ja aikaisemmista (ei-terroristi) itsemurha yrityksistä.»

Olen tällaisten kohdalla pohtinut erilaisia esitettyjä adaptaatiohypoteeseja, joiden mukaan masennus ei olisi "sairaus" vaan ongelmankäsittelyprosessi. Prosessin lopputuloksena voi olla hyvinkin radikaaleja muutoksia elämänstrategioissa.

Itsemurhat eivät tietenkään adaptaatiomielessä ole mielekäs ratkaisu, mutta kyse voi paljolti olla korostuneen riskinottokyvyn sivuvaikutuksesta. Jos prosessiin sisältyy erilaisten pelkojen vaimentumista tai kyvykkyyden osoittamista, voi itsemurha tulla mahdolliseksi.

Huomaa, että masennustilassa itsessään riskinottokyky on yleensä madaltunut ja yksilö ennemmin lamaantunut kuin toimintaan kykenevä. Radikalisoituneen itsemurha-iskujen tekijät tuskin ovat enää masentuneita. Kyse ehkä on siitä, mihin masennusprosessi johtaa, kun sen avittamana löydetään radikaaleja uusia ratkaisuja, kun tila pakottaa etsimään ratkaisuja normaalien pelkojen ja sosiaalisten rajoitteiden muodostaman laatikon ulkopuolelta.

Radikalisoituminen ja vahvaan ryhmään lähteminen tarjoavat ulospääsyn sosiaalisesta alennustilasta. Ainakin jotkut ISIS-taistelijat saavat lyhyessä elämässään kaiken sen loiston, mitä syrjääntynyt voisi kaivata: valtaa, pelon tuomaa kunnioitusta, ison asunnon vallatuista kaupungeista, halpoja orjanaisia, jne. Kaikkia leveän elämän tärkeimpiä asioita. Täytyy vain luopua kuolemanpelosta.

Sankaruus on siis lähes yleisinhimillinen keino parantaa sosiaalista asemaa riskinoton kautta. Sankaruuden tavoittelua epäilemättä voidaan hyväksikäyttää ja toisaalta ryhmät kehittyvät myös kollektiivisten tarpeiden ohjaamina.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Kiitos Marko mielenkiintoisesta näkökannastasi masennukseen. Masennus tosiaan vaikuttaa aivojemme toimintaan ja rakenteisiin, tiedonkäsittelymme muuttuu ja samalla koko henkilö muuttuu. Masennuksen voimaa ei pidä aliarvioida.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset