*

Ihmismielen ihmettelyä Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Rikollisten ja ei-rikollisten sekä terroristien aivoissa on eroja

Neuropsykologian myötä, tutkijat ovat voineet tutkia ja seurata tarkemmin aivojen toimintaa. Tutkimuksissa on todisteita siitä, että rikollisten aivoissa on havaittu poikkeavuuksia verrattuna ei-rikollisten aivoihin. Nämä poikkeavuudet ja rakenteelliset eroavaisuudet vaikuttavat henkilön käyttäytymiseen ja mahdollisesti altistaa rikolliseen käyttäytymiseen (Raine, 2013). Rikosalttius ei kuitenkaan yksistään johdu yksilökohtaisista tekijöistä vaan myös sosiaalisista riskitekijöistä. Vaikka riskitekijät lisäävät rikoksiin tekemisen todennäköisyyttä, ne eivät välttämättä johda itse rikoksen tekemiseen (Kivivuori, 2008).

Terrorismin syitä ei juurikaan tiedetä eikä parannuskeinoa siihen. Neurotiede tosin tarjoaa joitakin oivalluksia. Terrorismia on erilaista, mutta tässä kirjoituksessa tarkastelun kohteena ovat lähinnä itsemurha pommittajat ja tarkemmin sanottuna uskonnolliset itsemurha pommittajat. Itsemurha pommittajien mielen ymmärtäminen on todella haastavaa psykologian keskuudessa. Heidän profilointinsa on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Uskonnollinen itsemurhapommittaja on yleensä miespuolinen henkilö, joka on kokenut uskonnollisen kokemuksen (uskonnollinen kokemus voi muun muassa liittyä Jumalan näkemiseen, tai hänen äänensä kuulemiseen, tai henkilö kokee, että hän on yksi  Jumalan valituista harvoista henkilöistä), kyseinen henkilö käy viikottain kirkossa ja hänen aivoissaan on havaittu limbistä epävakaisuutta. Yhdessä laajemmassa neurologisessa tutkimuksessa uskonnollisista kokemuksista,  44 prosenttia henkilöistä, jotka täyttivät “uskonnollisen tappajan” kriteerit, olivat valmiita tappamaan toisen henkilön, jos Jumala niin käskee (Murphy, n.d).

Aivot

Rikollisten ja itsemurha pommittajien aivojen toimintojen poikkeavuudet sijaitsevat keskeisillä tunne-elämää säätelevillä aivoalueilla. Magneettikuvissa on havaittu poikkeavuuksia. Poikkeavuuksia löytyy:

- Limbisessä järjestelmässä. Limbinen järjestelmä on aivojen primitiivinen osa, joka säätelee tahdosta riippumattomia toimintoja ja mielentiloja. Limbinen järjestelmä on yhteyksissä raivoon ja väkivaltaisiin taipumuksiin. Joidenkin rikollisten limbinen järjestelmä ei toimi normaalisti. Limbisen järjestelmän keskeinen rooli on ajatusten ja tunteiden tuotanto.  Järjestelmä käsittelee myös hienovaraisia ilmiöitä kuten mielekkyyttä ja kontekstiivisuutta. Nämä ohjaavat ajatuksiamme ja tunteitamme, jotka ovat jokaisella yksilöllä ainutlaatuisia ja näiden kanssa ainutlaatuisia käyttäytymismalleja.
- Mantelitumakkeessa. Osa limbistä järkestelmää. Pääasiallinen toiminta on tunneraktioiden muistaminen ja prosessointi, ristiriitojen sovittelu ja moraalin/omatunnon rakentaminen. Rikollisilla mantelitumake on n. 18% pienempi kuin ihmisillä keskimäärin. Jos se ei kehity oikein, ihmisellä ei kehity kunnollista omaatuntoa. Hän tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, muttei pysty tuntemaan sitä (esimerkiksi psykopaatilta puuttuvat mm. empatian, katumuksen ja syyllisyyden tunteet). Terrorismitoimintaa harjoittavat ovat yleensä nuoria miehiä ja nuorten aivoja ohjaa vahvasti juuri mantelitumake (tunteet) ja vähemmän vahvasti etuotsalohko (järkeily, ks. seuraava kohta)
- Etuotsalohkossa. Etuotsalohko hallinnoi tunteita, sosiaalisia suhteita, päätöksentekoa ja ennakkoluuloisuutta. Se liittyy sekä palkitsevaan tai rankaisevaan suunnitelmalliseen käytökseen.  Jos etuotsalohkon alue vaurioituu, ihminen ei hallitse enää käyttäytymistään. Etuotsalohkossa on havaittu muutoksia väkivaltaisilla henkilöillä, heillä etuotsalohkon toiminta hidastuu hankalissa tilanteissa ja edistää aggressiivisia yllykkeitä.  Henkilön primitiivisiä reaktioita on mahdotonta pysäyttää. Terrorismitoimintaa harjoittavilla nuorilla miehillä etuotsalohko on vähemmin aktivoitunut verrattuna heidän mantelitumakkeeseen.Lisäksi miesten aivot käsittelevät kerrallaan yleensä vain yhtä asiaa. Miehet pystyvät oikeaoppisesti keskittymään ja säilyttämään ajatuksensa suunnatussa kohteessa, eivätkä mahdollisesti ajattele mitään muuta kuten esimerkiksi teosta koituvia seuraamuksia.
- Ohimolohkoissa. Yhteydenpito kahden ohimolohkon välillä on häiriintynyt. Uskonnollinen kokemus on verrattavissa äärimmäisen pieneen epileptisen kohtaukseen, joka tapahtuu aivojen ohimolohkoissa. Kuten myös suuremmat epileptiset kohtaukset, nämä kokemukset tekevät pysyviä muutoksia aivoissa. Henkilön persoonallisuus ja itsetuntemus muuttuu ja heidän limbinen järjestelmä (ks. yllä) alkaa käyttämään uusia väyliä.
- Aivokuoren harmaassa aineessa.  Rikollisten aivokuoressa harmaata ainetta on 4-20 % vähemmän kuin tavallisesti. Kun taas Aivojen takaosissa valkean aineen tilavuus on suurempi. Tämä poikkeavuus heikentää  empatiakykyä.
- Aivojuoviossa. Aivojuovio on tärkeä osa palkitsemisjärjestelmää. Rikollisten aivojuovio on 10 % suurempi kuin yleisesti ja aivojuovion toiminta ei toimi yleensä normaalisti. Rikolliset saavat kiksejä impulsiivisistä tyydytysten etsimisistä.
- Hippokampus ja sen läheiset alueet. Hippokampus on osa limbistäjärjestelmää. Nämä alueet liittyvät oleellisesti ihmisen kykyyn kokea empatiaa. Rikollisilla hippokampuksen takaosa on selvästi pienempi.
 - Aivojen välittäjäaineet. Välittäjäaineita on yli 100 erilaista ja niitä säätelevät geenit. Välittäjäaineiden voivat ohjata geenejä haitallisiin muutoksiin, joista seuraa aivojen toimintahäiriöitä. Esimerkiksi matala serotoniinitaso voi tehdä henkilöstä väkivaltaisen ja impulsiivisen. Samoin myös korkea dopamiinitaso toimii kimmokkeena aggressiiviselle käyttäytymiselle. Välittäjäaineiden (serotoniini, dopamiini) kuljettajia ohjaavien geenien haitallisiin muutoksiin. Lisäksi aivojen välittäjäaineiden metabolian erot (MAO-A), saattavat altistaa osan ihmisistä epäsosiaaliselle kehitykselle, erityisesti jos kasvuolosuhteet ovat kehnot. Geenin aktivoituminen on siis yhteydessä lapsuusajan kokemusten kanssa. Geeniä kutsutaan niin sanotuksi väkivaltaisuusgeeniksi ja se säätelee välittäjäaineiden impulssikontrollia. Raineen mukaan noin 30 prosentilla miehistä on tämä geeni.

Varhaiset riskitekijät

Tiedetään, että sikiökaudella ja varhaislapsuudessa tapahtuvat ympäristön muutokset vaikuttavat sekä aivojen rakenteisiin että geeneihin. Äidin odotusaikainen tupakointi, päihteiden käyttö, ensimmäisten elinvuosien kehno ravinto, vanhempien välinpitämättömyys, heikko kiintymyssuhteen muodostuminen, hyväksi käyttö ja sosiaalisten virikkeiden puute häiritsevät aivojen kehitystä ja vaikuttavat geenien toimintaan. Nämä voivat kasvattaa antisosiaalisen käytöksen riskiä, mikä voi myöhemmin johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Traumaattiset kokemukset vaikuttavat myös aivoihin. Traumaattinen elämäntapahtuma voi vaikuttaa tytöillä ja pojilla eri tavoin aivoalueeseen, jossa ovat empatian ja tunteiden säätely. Lapsen kokema henkinen väkivaltaa jättää pysyvät jäljet aivoihin ja lisää mahdollisesti taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen myhemmällä iällä.  Esimerkiksi Raineen mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö 3-5-vuotiaana pienentää hippokampuksen kokoa. Ja vastaavasti 14-16-vuoden iässä aivokuoren etulohko tulee pienemmäksi.

Antisosiaalisesti käyttäytyneillä lapsilla ja nuorilla on havaittu autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuuksia kuten ikätasoa harvempi sydämen syketaajuus (ilman kestävyysharjoittelua) ja hikoilun puutetta. Nämä poikkeavuudet viittaavat keskushermostin erilaiseen reagointitapaan ja mahdollisesti poikkeavaan keskushermoston kehitykseen.

Käyttäytymisen erot. Rikollisille tyypillinen käyttäytyminen näkyy jo pienissä lapsissa. Yksi tällainen piirre on pelon puute.  Raineen pitkäaikaisessa tutkimuksessa, joissa osallistujat olivat 3-23-vuotiaita havaittiin, etttä ne 3-vuotiaat, joilla oli selvästi erottuva pelon puute, heistä tuli myöhemmin rikollisia. Käytöshäiriöisillä lapsilla kortisolin eritys stressitilanteissa on pienempää kuin verrokeilla ja tämän takia pelkoreaktio on heikompi. Jos lapsi ei kykene pelkäämään, toisin sanoen pelko ei pysäytä häntä ja hän ei myöskään välitä rangaistuksista, eikä osaa karttaa ikävyyksiä tai ei tunne syyllisyyttä tai katumusta. Hänellä on enemmän taipumusta rikolliseen käyttäytymiseen aikuisiässä kuin verrokkeilla.

Ympäristö

Vaikka aivojen poikkeavuudet ja geenit voivat altistaa rikolliselle käyttäytymiselle, niin rikollisuus ei kuitenkaan ole pelkkää perimää. Paljon vaikuttaa se, mitä lapselle ja nuorelle tapahtuu varttumisen aikana. Ympäristötekijät säätelevät geenien toimintaa. Aivojen rakenne ja toiminta kehittyvät ympäristötekijöiden ohjaamaan suuntaan. Rikollinen käyttäytyminen siirtyy myös osaksi mallioppimisen kautta. Kognitiiviset ongelmat altistavat myös häiriökäyttäytymiselle. Lisäksi rikolliseksi leimaantuminen muuttaa yksilön käsitystä itsestään (Kivivuori, 2008).

Stressaavat olosuhteet. Jatkuva pitkäaikainen henkinen rasitus (kuten paha stressi) näkyy hormonipitoisuuksien muutoksina ja autonomisen hermojärjestelmän toimintahäiriönä.

Paikka, paikka ja paikka. Viime vuosina on käynyt ilmi, että ihmisen psyykeeseen voi vaikuttaa seisminen aktiivisuus, tai pikemminkin, seismiset (tai tektoniset) kannat. Mitä enemmän maanjäristyksiä ja vapinaa tietyllä alueella, sitä useammin maan magneettikentässä on muutoksia, ja tällä voi olla vaikutusta siihen, miten aivomme toimivat. Aivomme ovat herkkiä maan magneettikentän muutoksille, koska ne sisältävät suuria määriä luonnonmukaisia magnetiitti kiteitä. Limbinen järjestelmä reagoi magneettisiin signaaleihin ja krooninen, jatkuva ja pitkäaikainen altistuminen maapallon magneettikentille osoittaa keskiarvoa suurempaa limbisen järjestelmän epävakautta, vaikka kaikki muut olosuhteet olisivat samat.

Ympäristön ideologia. Ideologia heijastaa tietyn henkilön tarpeita ja pyrkimyksiä ja vaikuttaa henkilön tapaan ajatella. Yksi silmiinpistävä ominaisuus terroristiryhmissä on niiden tiukka ideologian noudattaminen. Henkilöt ovat valmiita kuolemaan ideologiansa puolesta (Bruneau, 2016). Itsemurhan ihannointia esiintyy ainakin tunnetusti kolmessa kulttuurissa; arabiaa puhuvassa terrorismin alakulttuurissa, asteekit, jotka harrastivat itsemurhalla uhkailua, ja keskiajan Japanissa, jossa itsemurha saavutti kulttiaseman shinto uskonnon sisällä. Huomionarvoista on se, että kaikilla näillä alueilla kohdistuu usein seismistä toimintaa (Murphy, n.d).

Lopuksi

Neurotieteilijöiden mukaan meidän tulee ymmärtää aivojen plastisuutta, pysyvää muutosta ja joustavuutta. Aivojen muotoutumista voi esiintyä jopa aikuisikään saakka. Lisäksi aivojen kehityskulun aikana voi tapahtua useita asioita. Monet poikkeavuudet aivoissa ei ole muuttumattomia. Biologia ei ole kohtalo. Rikollinen käyttäytyminen ei ole muuttumatonta käyttäytymistä. Vaikka rikollisten ja ei-rikollisten sekä terroristien aivojen välillä on löydetty eroavaisuuksia, rikollinen käyttäytyminen ei yksistään johdu biologisesta tai geneettisestä virheestä, vaan on sekoitus perimää ja sosiaalista ympäristöä (Pakes & Pakes, 2009; Kivivuori, 2008).

Vaikka aivotoiminnoissa löytyy eroja, niin eivät kaikki henkilöt, joilla on aivoissa rikolliseen käyttäytymiseen kieliviä poikkeavuuksia, päädy rikkomaan lakia, eikä kaikilla rikollisilla ole havaittu aivojen alueella poikkeavuuksia. Joskus rikollinen “ura“ voi kuitenkin olla harkittu valinta eikä oire aivojen poikkeavuudesta.  Lisäksi tutkimusten mukaan, kuka tahansa meistä, olipa sitten poikkeavuuksia tai ei, voi syyllistyä vakavaan rikokseen äärimmäisissä olosuhteissa (Haapasalo, 2008).

Vaikka aivotoimminnoissa löytyy poikkeavuuksia tietyillä alueilla, jotka ennustavat tietynlaista käyttäytymistä, ei kuitenkaan löydy mitään takeita sille, että henkilö käyttäytyisi poikkeavalla tavalla. Loppujen lopuksi emme oikeasti tiedä mitä ihmisten päässä liikkuu.  Lähi-idän alueelliset ja ideologiset olosuhteet saattavat suosia väestön valmiutta surmatöihin ”Jumalan nimissä”. Mutta  neurotiede ei tarjoa suoria vastauksia eikä välitöntä käytännön hyötyä rikolliseen tai terrosrismin torjuntaan. Uhrin ja uhrin omaisten kannalta tieto aivojen poikkeavuuksista ei helpota tustaa eikä tuo lohtua. Neurotiede tarjoaa meille kuitenkin tietolähteen, mutta ainakin toistaiseksi jää nähtäväksi miten tätä tietoa pääsisi parhaiten hyödyntämään.

(teksti löytyy myös blogistani: www.saarahuhtasaari.vuodatus.net)

Lähteet & viitteet:

Bruneau, e. (2016). Understanding the Terrorist Mind. Cerebrum. Haettu: http://www.dana.org/Cerebrum/2016/Understanding_the_Terrorist_Mind/

Haapasalo, J. (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus. 

Kivivuori, J. (2008). Rikollisuuden syyt. Nemo.

Pakes, F. & Pakes, S. (2009). Criminal Psychology. Willan Publishing.

Raine, A. (2013). The Anatomy of Violence. The Biological Roots of Crime. Vintage Books. New York.

Moskowitz, C. (2011). Criminal Minds Are Different From Yours, Brain Scans Reveal. LiveSciene. Haettu: http://www.livescience.com/13083-criminals-brain-neuroscience-ethics.html

Murphy, T. (n.d): Neurobiology of Religious Terrorism. Haettu: https://www.god-helmet.com/terrorism.htm

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Vaarallisella alueella ollaan.
Kuten esim homouden geneettistä luonnetta tutkittaessa.
Kun joku ei-toivottu asia on geeneissä, se houkuttelee hyvin natsihenkisiin päätelmiin.

Tässäkin on selvästi erotettavissa humanistinen ja ei- humanistinen lähtökohta ; sekä kysymyksenasettelussa että tulosten tulkinnassa.

Jokainen opettaja tietää, kuinka nopeasti ADHD- tyyppinen lapsi ajautuu " häiriköksi", häiriköstä maanvaivaksi ja maanvaivana koulupudokkaaksi ja sitten jo pysyvästi leimattuna huonoille teille .

Ihminen on olennaisesti vuorovaikutuksen summa .
Hänessä on pysyvä ydin, ainutkertaisuus, "sielu", mutta sen ilmentymö muuttuu.

Vaikka ihminen voi valita ratkaisumalleja hermostollisen taipumuksensa suhteessa ympäristöön, meistä muista riippuu, mitä ratkaisumalleja hänelle on tarjolla ja millä leimalla hänet leimaamme.

Näin yksinkertaisesti näin pääsiäisen alla sanottuna.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Tosiaan, vaarallisella alueella liikutaan. Ihminen on kompleksinen järjestelmä perimää ja sosiaalista ympäristöä. Ja vaikka aivojen kuvantaminen paljastaisikin neurologisia häiriöitä, niin mitä näille häiriölle sitten pitäisi tehdä? Tähän liittyy monia eettisiä ongelmia. Neurologiset tutkimukset sisältävät väistämättä riskejä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Useimmat ihmiset eivät halua tiedostaa sitä, että heidän tahtonsa ei ole täysin vapaa.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari Vastaus kommenttiin #5

Lisäksi ihmisen ns. vapaa tahto on manipuloitavissa.

Jaakko Häkkinen

Helena, tiedetään jo geenien vaikutus ihonväriin, pituuteen jne. Jossain määrin myös luonteenpiirteisiin kuten humala- tai selvinpäinväkivaltaisuuteen.

Tulevaisuudessa epäilemättä myös kansojen tai rotujen älykkyyseroille löytyy geneettinen todiste. Erojen tiedostaminen ei kuitenkaan vielä ole rasismia, eikä tiedon lisääntymistä pidä vastustaa vain rasismin pelossa. Rasismi on valinta arvottaa ja syrjiä; siihen on vielä pitkä matka näistä asioista.

Ei pidä ylireagoida ja nähdä mörköjä lähimmän kulman takana.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kunhan nyt ensin saataisiin se käsite "älykkyys" määritellyksi universaalisti hyväksyttävällä ja mielekkäällä tavalla. Jos älykkyys mitataan vaikkapa kyvyllä selvitä viidakossa yksin kuukauden päivät, niin kuka tahansa Kongon pygmi peittoaisi sinut todennäköisesti mennen tullen.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #6

Aivan, älykkyys pitäisi ensiksikin määritellä niin, että kulttuuriset tekijät minimoitaisiin, ja toiseksi pitäisi pystyä testaamaan luotettavasti tuollaista ominaisuutta. Täydellisyyteen emme koskaan pääse, mutta raakaa raksutusnopeutta eli älykkyyden ydintä pystynemme sen verran kartoittamaan, että älykkyysgeenejä löydetään lähitulevaisuudessa.

Sen ei tietenkään saa antaa johtaa rasismiin. Yksilötason ilkkumista ei käytännössä voi silti estää, kuten ei esim. maailman kansojen keskimääräisten penisten pituuksien kohdallakaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Natsithan nimenomaan eivät ymmärtäneet genetiikasta mitään. Ei psykopatian neurobiologisen taustan ymmärtämisellä ole mitään arvolatausta. Kuten jokainen koirien kasvattaja hyvin tietää, ovat pennut jo syntyessään erilaisia. Esim. akitoilla turkin väri ja tempperamentti assosioituvat toisiinsa - selitys on se, että meioosissa lähellä toisiaan sijaitsevat geenit joutuvat samaan sukusoluun. Samalla tavalla ihmiset ovat jo syntyessään eriliaisia, mihin vaikuttaa sekä perinnöllisyys, että epigenetiikka. Masentuneen äidin lapsesta tulee stressiä sietämätön, koskapa altistui jo kodussa korttisolille. Näitä asioita ei voi ympäristö muuksi muuttaa. Ei tosiasioiden tunnustaminen ole mitään leimaamista.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Perimälleen ei sinänsä voi mitään, mutta paljon vaikuttaa se mitä tapahtuu varttumisen aikana. Ympäristötekijät ohjaavat puoleen ja toiseen. On mm. havaittu, että häiriökäyttäytyminen lapsilla ja nuorilla on vähentynyt, kun 8-16-vuotiailla lapsille on lisätty ruokavalioon omega-3 (Raine).

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #8

Islantilaiset ovatkin fiksuinta tuntemaani porukkaa :-)

...vaikka siellä onkin melkoinen sisäsiitos. Aikanaan viikingithän mm. ryöstivät naisia Irlannista, koska ymmärsivät jo tämän asian. Siksi Islannissa on myös punatukkaisia ihmisiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset