*

Ihmismielen ihmettelyä Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Yksi henkirikosten yleisimmistä motiiveista on mustasukkaisuus

Mustasukkaisuus kumpuaa pelosta menettää jotain mitä joko luulee tai toivoo omistavansa. Lisäksi mustasukkainen ihminen pelkää että hänet hylätään tai että hän menettää kontrollin toiseen.

Mustasukkaisuus tapon motiivina

Mustasukkaisuutta on tutkittu useissa henkirikostutkimuksessa ja on yksi useimmin tunnistettavista motiiveista. Useat tutkimukset osoittavat, että sairaalloinen mustasukkaisuus on pääasiallinen syy väkivaltatekoon. Myös parisuhdeväkivallassa usein syynä on mustasukkaisuus (Soothill & Rogers & Dolan, 2008). Rikostilastojen mukaan Yhdysvalloissa  30 % murhatuista naisista on murhattu puolisonsa toimesta ja teon motivaattorina on toiminut intohimo, kuten mustasukkaisuus. Suomalaisten mustasukkaisuutta tutkivassa laajassa tutkimuksessa kaksi kolmasosaa somalaisista on kokenut mustasukkaisuutta kumppaninsa taholta. Suomen henkirikoksista katsauskaudella 2003-2014, mustasukkaisuus oli mainittu päämotiiviksi 11% tapauksissa (Lehti, 2016).

Miehet yleensä syyllistyvät henkirikoksiin, joissa motiivina on ollut mustasukkaisuus, ja yleisin uhri on ollut heidän naispuolinen kumppaninsa (Soothill & Rogers & Dolan, 2008). Lisäksi miehet turvautuvat mustasukkaisina naisia useammin väkivaltaan ja tekevät enemmän mustasukkaisuudesta johtuvia surmia.

Mustasukkaisen mielentilaa ohjaavat useat erilaiset tunteet. Tyypillisiä tunteita ovat pettymys, kateus, viha, ahdistus, raivo, pelko, epätoivo, suru, toivottomuus, epävarmuus, kostonhimo. Tunteiden purkautumistie on valitettavan usein joko henkinen tai fyysinen väkivalta.

Mustasukkaisuus ilmenee toisen kontrolloimisena Mustasukkainen henkilö on omistushaluinen, epäluuloinen ja syyttelevä.

Mustasukkaisuutta on monenasteista. Lievä mustasukkaisuus on usein merkkinä kiinnostuksesta, välittämisestä ja rakkaudesta. Kun henkilö ei pysty enää hallitsemaan mustasukkaisuuden tunnetta hän pyrkii hallitsemaan muita. Mustasukkaisuudesta tulee tällöin sairaalloista.

Sairaalloisen mustasukkainen henkilö on vainoharhainen, ylireagoiva ja kontrolloiva. Hän vakoilee kumppaniaan ja etsii jatkuvasti todisteita ja vihjeitä mahdollisesta pettämisestä. Lisäksi sairaalloisen mustasukkainen henkilö syyttelee, haastaa riitaa, haukkuu, huorittelee, on kostonhimoinen ja aggressiivinen. Usein sairaalloinen mustasukkaisuus ei edes perustu todellisiin uhkiin vaan kuviteltuihin, ilman todellisia perusteita. Kontrollointipyrkimykset päättyvät usein henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Sairaalloinen mustasukkaisuus vain pahenee vuosi vuodelta ja väkivallan riski kasvaa. Ääritapauksissa mustasukkaisuus voi johtaa puolison tappamiseen.

Ongelma sairaalloisessa mustasukkaisuudessa on se, että sairaalloisen mustasukkainen henkilö ei koe tekemisistään syyllisyydentuntoa, vaan kokee itsensä uhriksi.

Sairaalloinen mustasukkaisuus voi olla myös oire mielenterveydellisistä häiriöistä kuten persoonallisuushäiriöistä, skitsofreniasta tai alkoholismista (Soothill & Rogers & Dolan, 2008).

Mustasukkaisuus kuuluu intohimorikoksiin

Intohimorikos viittaa väkivaltarikokseen, erityisesti henkirikokseen. Rikos on usein spontaani, arvaamaton ja esiintyy äkillisen emotionaalisen trauman seurauksena. Rikos tehdään intohimon vallassa, jolloin tekijä ei ajattele tekonsa seuraamuksia. Intohimorikos ei yleensä ole harkittu tai suunniteltu. Konservatiivisen kriminologian mukaan rikos johtuu joko kontrolloinnin puutteesta tai emotionaalinen shokin takia, jolloin henkilö ei enää pysty kontrolloimaan vihaansa.

Kun henkilö on mustasukkaisuuden tai vihan vallassa, hänellä ei ole kykyä nähdä tekojensa seuraamuksia.  Kriminologian ja rikosoikeuden lehtorin Dr Sellin mukaan tekijän mielessä käy ainoastaan ajatus siitä kuinka paljon uhri on aiheuttanut tekijälle mielipahaa ja tämä entisestään laukaisee vihaa ja raivoa. Tekijän tavoitteena on satuttaa uhria nopeasti ja samalla lähettää viestin, että uhri on toiminut väärin. Dr Sellin mukaan impulsiivista käyttäytymistä ei välttämättä tapahtuisi, jos henkilöllä olisi enemmän aikaa harkita, päästä vihansa ulkopuolelle ja antaisi raivonsa laatua (News com, 2015).

Kuitenkin kriminaalipsykologi Samenovin (2004, 2014) mukaan kyse ei niinkään ole impulsiivisesta käyttäytymisestä, vaan henkilö, joka syyllistyy intohimorikokseen on jo tavallaan “ohjelmoitu” tappamaan. Usein väkivalta ei ole rikoksentekijän luonteelle mitään uutta tai vierasta. Itse asiassa väkivaltainenkäytös on pidemmän aikavälin tuotosta. Mutta aikaisimmista väkivallanteosta tai uhista usein vaietaan.  Useammassa tapauksessa taustalla on ollut usein joko verbaalista tai fyysistä väkivaltaa ennen varsinaista rikosta. Intohimorikoksen tekijät ovat usein vihaisia ja tinkimättömiä henkilöitä ja hedän ensisijainen tapa käsitellä vastoinkäymisiä on keskittyä enemminkin muiden henkilöiden kontrolloimiseen ja vastoinkäymisen poistamiseen selvittämisen sijaan.

Samenow ehdottaakin, että intohimorikoksissa tulisi aina ensin selvittää, miten rikoksentekijä on tavallisesti toiminut konfliktitilanteissa. Lisäksi tärkeää on myös selvittää, että onko tekijällä mielenterveydellisiä häiriöitä kuten skitsofreniaa tai muita harhaluuloja (Soothil & Rogers & Dolan, 2008).

Lopuksi

Mustasukkaisuus on voimakas, monimutkainen ja jopa vaarallinen tunnetila. Jos ihminen ei pysty kontrolloimaan mustasukkaisuuttaan vaarana on että tunnetila alkaa kontrolloimaan ihmistä. Konservatiivisen kriminologian mukaan intohimorikos johtuu juuri kontrolloinnin puutteesta. Itse näen tämän selityksen enemmänkin “vapaudut vankilasta“ -korttina. Tekosyynä “en mahtanut itselleni mitään“ “viha valtasi minut“. Jokainen meistä välillä menettää kontrollinsa, mutta kontrollin menettäminen ei tarkoita sitä, että alamme vahingoittaa toisia. Tekosyiden etsiminen on aina helppoa.  Tärkeämpää olisikin selvittää MIKSI henkilö ei mahtanut itselleen mitään? Henkilön on täytynyt olla sisäisesti ohjelmoitu tappamaan (ks. Samenov), koska ei normaalin henkilön pidä yrittää kontrolloida itseään ettei tappaisi ketään. Ero rikollisten ja ei-rikollisten välillä on se, että ei-rikolliset pystyvät kontrolloimaan itseään paremmin. On kohtuutonta, että henkilö kuolee sen takia, että toinen ei pysty kontrolloimaan tunteitaan. 

(Kirjoitus löytyy myös blogistani: https://saarahuhtasaari.vuodatus.net/)

Lähteet & Viitteet:

Lehti, Markku (2016). Henkirikoskatsaus 2016. Helsingin yliopisto. Haettu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/160000/Katsauksia_10_Lehti_2016.pdf

News com. Crime. Till death do us part: What drives a jealous lover to kill. Haettu: http://www.news.com.au/national/crime/till-death-do-us-part-what-drives-a-jealous-lover-to-kill/news-story/53d2660d809177f92520a5020bb919bf

Soothill, K. & Rogers, P. & Dolan, M. (2008). Handbook of Forensic Mental Health. Willan Publishing.

Samenow, S.E. (2004). Inside the Criminal Mind. Crown.

Samenow, S. (2014). Are we All Susceptible to Crimes of Passion? Does murder lurk in every heart? Psychology Today. Haettu:  https://www.psychologytoday.com/blog/inside-the-criminal-mind/201408/are-we-all-susceptible-crimes-passion

Statistics. 27 Intriguing Crimes of Passion (2014). Haettu: http://brandongaille.com/27-intriguing-crimes-of-passion-statistics/

Wikipedia. Crimes of Passion. Haettu: https://en.wikipedia.org/wiki/Crime_of_passion

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Henkilön on täytynyt olla sisäisesti ohjelmoitu tappamaan (ks. Samenov), koska ei normaalin henkilön pidä yrittää kontrolloida itseään ettei tappaisi ketään. Ero rikollisten ja ei-rikollisten välillä on se, että ei-rikolliset pystyvät kontrolloimaan itseään paremmin. On kohtuutonta, että henkilö kuolee sen takia, että toinen ei pysty kontrolloimaan tunteitaan."

Miksi tämä teoria kääntyy päälaelleen mm. ihmisten sotiessa?

Jokainen ihminen kykenee tappamaan.

Tappaminen on ohjelmoitu geneettisesti ihmisen dna:han, koska ihminen ei ole saalis vaan saalistaja ravintoketjun huipulla kykyineen varustautua tappamiseen sitä helpottavin välinein.

Toki se tunnetila, että tappaa, vaikka sille ei ole tarvetta itsesuojelun tai ravinnontarpeen tyydyttämiseksi, poikkeaa nykykäsityksen mukaisesti normaalista.

Kuitenkin vielä myöhäiskeskiajalla varsin yleinen kuolinsyy oli väkivallan uhriksi joutuminen.

Elämme epänormaalia aikakautta siinä suhteessa, että väkivaltaisesta kuolemasta on tullut nykyaikaisille, länsimaisille ihmisille ajatuksena hyvinkin etäinen, koska historiallisen pitkä rauhanjakso on degeneroinut nimenomaisesti vauraissa länsimaissa asuvat ihmiset, joilla ei ole enää edes kykyä vastata väkivaltaiseen interventioon.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Sotatilanne ei ole normaali tilanne. Jokainen meistä tosiaan kykenee tappamaan äärimmäisissä olosuhteissa. Tätä aihetta käsitellään enemmän kriisipsykologiassa.

Mustasukkaisuudessa kyse ei kuitenkaan ole äärimmäisestä olosuhteesta tai ei ainakaan pitäisi olla.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Sotaan liittyen, kyllä ja ei. On eri asia esimerkiksi ammuskella millä tahansa tussarilla kohti vihollista, joka on kasvoton, siellä jossain asemissaan. Et välttämättä tiedä kuoleeko ammuskelustasi johtuen joku, mutta se on mahdollista.

Toinen asia sitten on ottaa henki pois erilaiseen univormuun pukeutuneelta ihmiseltä, joka seisoo edessäsi, jolla on kasvot ja joka näyttää ihan itsesi kaltaiselta. Siinä tilanteessa monelle henkinen ja moraalinen kynnys on korkealla vaikka kyseessä olisi joko-tai -tilanne.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielestäni mustasukkaisuudessa ja siihen liittyvissä intohimorikoksissa on erotettava toisistaan kaksi tyystin erilaista kategoriaa:

-Aiheeton (=sairaalloinen) mustasukkaisuus

ja

-Todellisesta syystä aiheutunut mustasukkaisuus

On nimittäin aivan eri asia, jos puoliso saa turpaansa siksi, ettei toinen usko hänen olleen ylitöissä tai siksi, että hän on tullut yllätetyksi kesken aktin yhteisessä makuuhuoneessa vieraan henkilön kanssa.

Kummassakin tapauksessa väkivallan syynä on mustasukkaisuus ja kyse on siis intohimorikoksesta, mutta erottaisin nämä kuitenkin täysin eri luokkiin.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Vaikka rikos tapahtuisi "todellisesta syystä aiheutuneesta mustasukkaisuudesta", niin eikö se kuitenkin loppupelissä ole rikos, yhtälailla kuin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta aiheutunut? Miten jakaisivat nämä eri luokkiin? Millä tavalla määrittelisit?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Itse asiassa kommenttini liittyy enemmän mustasukkaisuuden määritelmään ja olemukseen kuin rikosta koskevaan juridiikkaan, joskin siinäkin kohden on maailmalta esimerkkejä lievemmistä tuomioista, jos katsotaan, että tilanteeseen on liittynyt lieventäviä asianhaaroja.

Aloitit blogisi toteamalla:
"Mustasukkaisuus kumpuaa pelosta menettää jotain mitä joko luulee tai toivoo omistavansa. Lisäksi mustasukkainen ihminen pelkää että hänet hylätään tai että hän menettää kontrollin toiseen."

Tuo on sitä persoonallisuushäiriöön liittyvää mustasukkaisuutta, jonka kasvualustana saattavat olla mm. lapsuuden traumat, hylätyksi tulemisen pelko j.n.e. Mutta kuten esimerkissäni toin ilmi, on olemassa myös tilanteita, joissa tuo mustasukkaisuus ei mitenkään liity vainoharhaisuuteen tai pelkoon, vaan yksinkertaisesti vihaan ja kostoon reaktiona todelliselle "syylle". (Laitoin "syy" -sanan lainausmerkkeihin siksi, että kyse on subjetiivisesti koetusta syystä, ei juridisesti validista sellaisesta).

Kuriositeettina mainittakoon eräästä oikeudenkäynnistä USA:ssa, jossa syytettynä oli mies, joka oli ampunut kuoliaaksi aviovaimonsa haulikolla sen jälkeen, kun oli yllättänyt hänet seksiaktissa naapurimiehen kanssa omassa kodissaan. Tuomioistuin totesi hänet syylliseksi toisen asteen murhaan (eli suomeksi tappoon) ja tuomari määräsi rangaistukseksi vain yhden vuoden vankeutta (mikä USA:ssa on erittäin pieni tuomio). Perusteluksi lievälle tuomiolle tuomari mainitsi, että "A man has to do what a man has to do!" Tämä herätti tietysti suuren kohun, mutta kuvaa hyvin sitä mitä tarkoitin.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari Vastaus kommenttiin #8

Kiitos Juha tarkentavasta selvennyksestä ja esimerkistä. Esimerkissäsi ei mielestäni ole kyse niinkään "puhtaasta" mustasukkaisuudesta, saati sairaalloisesta, vaan vihasta ja raivosta. Lisäksi kunniakysymyksellä taitaa myös olla jonkinlainen rooli?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Miehet yleensä syyllistyvät henkirikoksiin, joissa motiivina on ollut mustasukkaisuus, ja yleisin uhri on ollut heidän naispuolinen kumppaninsa (Soothill & Rogers & Dolan, 2008)."

Mitähän tällä on tekemistä suomalaisen todellisuuden kanssa. Kuten itsekin toteat, "Suomen henkirikoksista katsauskaudella 2003-2014, mustasukkaisuus oli mainittu päämotiiviksi 11% tapauksissa (Lehti, 2016).". Tarkoittaa siis, että 89% tapauksista päämotiivi on jotain muuta.

Suomalaisittain olisi oikeammin sanoa, "miehet yleensä syyllistyvät henkirikoksiin, jossa motiivina on ollut kateus kaverin pullosta, ja yleisin uhri on ollut heidän miespuolinen ryyppykaverinsa".

Se vain ei sopisi yhtä hyvin miesten leimaamiseen kollektiivisesti väkivaltaisiksi ja mustasukkaisiksi.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Mustasukkaisuus on maailmanlaajuinen ilmiö. Kateus pullosta on myös mustasukkaisuutta. Mitä tulee alkoholin käyttöön ja Suomeen, niin suomalaiset henkirikokset tosiaan liittyvät läheisesti alkoholinkäyttötilanteisiin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Yhden hyvän analyysin mustasukkaisuudesta tarjoaa David Bussin The Dangerous Passion: Why Jealousy is as Necessary as Love and Sex. Käytännössä parisuhteisiin liittyvää rakkautta tai kiintymystä ei voisi olla ilman tunnemekanismia, joka varmistaa suhteelta yksinoikeutta ("omistamista"). Kannattaa huomata, että pettäminen tai jättäminen ovat tunteiden olemassaolon taustalla olevien tarkoitusten pohjalta verrattavissa raiskaukseen.

Kumppanin vartiointikäyttäytymisessä on monia muotoja, aina julkisesta hellyydestä rautakahleisiin. Yleensä, kun mustasukkaisuus käy häiritseväksi tai "sairaalloiseksi", sille on olemassa ihan todelliset syyt parisuhteessa ja kumppanin toiminnassa.

"Sairaalloiseksi" kutsuttu mustasukkaisuus käytännössä tarkoittaakin paria asiaa: epäluuloista vinoumaa uskottomuuden arvioinnissa ja toisaalta kontrolloivia toimia. Molemmat näistä ovat ihmisellä tavanomaisia ja luontaisia, joskin toki joidenkin mielenterveysongelmien, kuten skitsofrenian tai jostain syystä alentuneen impulssikontrollin, kohdalla ne voivat olla kertaluokkaa voimakkaampia.

Luontaisuus ei toki tarkoita, ettäkö käyttäytyminen pitäisi sosiaalisesti hyväksyä. Kaikki moraali ja laki ovat oikeastaan vain luontaisten tarpeittemme sosiaalista hillintää ja säätelyä. Se kuitenkin auttaa ymmärtämään, ettei kyse yleensä ole mistään sairaudesta.

Mitä tulee väkivaltaan, parisuhdeväkivalta ei yleensä ole tavoitteiltaan vahingoittavaa vaan pyrkii hallintaan antamalla pelotteen väkivallasta. Vakavasti vahingoittavaa se on tavallisimmin vahingossa. Syitä tarkoituksellisesti vahingoittavalle väkivallalle voi olla muun muassa kunnian menettämisen välttäminen yhteisössä tai kosto. Voisi ajatella, että kunniamurhia tapahtuu yhteisöllisissä kulttuureissa enemmän. Suomalainen kulttuuri ei taida olla kovin yhteisöllistä.

Toinen hyvä lähde aiheeseen on Muller & Wranghamin Sexual Coercion in Primates and Humans, jossa käsitellään mm. näitä parisuhdeväkivallan rajoja.

    «Jokainen meistä välillä menettää kontrollinsa, mutta kontrollin menettäminen ei tarkoita sitä, että alamme vahingoittaa toisia.»

Tietenkin se joissain tilanteissa voi tarkoittaa juuri sitä. Useimmat meistä toki saamme olla onnellisia siitä, että emme ole täydellisesti menettäneet kontrollia väärässä tilanteessa.

    «Konservatiivisen kriminologian mukaan intohimorikos johtuu juuri kontrolloinnin puutteesta. Itse näen tämän selityksen enemmänkin “vapaudut vankilasta“ -korttina.»

Kait kaikilla on itsekontrollia vain tietyllä vyöhykkeellä ja silloin rangaistukset joltain osin toimivat kannusteena kontrollille. Vyöhykkeen ulkopuolella kontrolli ei toimi ja silloin kovillakaan rangaistuksilla ei ole mitään merkitystä. Tietyt intohimorikosten tilanteet ovat perinteisesti olleet lieviä, koska tämä hallitsemattomuus on ymmärretty.

    «Ongelma sairaalloisessa mustasukkaisuudessa on se, että sairaalloisen mustasukkainen henkilö ei koe tekemisistään syyllisyydentuntoa, vaan kokee itsensä uhriksi.»

Sellainen tilanne voi klassisesti syntyä, kun saa kumppanin kiinni pettämisestä ns. housut kintuissa. Siinä on toki niin, että ei ole joutunut rikoksen uhriksi, mutta on melko yleistä, että pettämistä pidetään moraalisesti paheksuttavana eli sikäli kokeminen uhriksi on ymmärrettävää. Tilanteen ongelmallisuus on monissa maissa huomioitu myös lainsäädännössä, jossa kontrollin menettämistä on pidetty jossain määrin ymmärrettävänä.

Käyttäjän SaaraHuhtasaari kuva
Saara Huhtasaari

Jälleen kerran erittäin hyvä palaute/kirjoitus ja mielenkiintoiset lähteet, kiitos Marko.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset