Joukkomurha, järkyttävä tragedia
Joukkomurha pysäyttää ja järkyttää ihmisiä ympäri maailmaa. Yksilön näkökulmasta on vaikea uskoa tai ymmärtää, että kukaan, edes henkisesti tasapainoton henkilö, pystyy tekemään jotakin niin kauhistuttavaa. Varsinkin kun kohteena ovat usein tavalliset, täysin tuntemattomat ja ulkopuoliset ihmiset. Usein yleisenä oletuksena onkin, että tekijän päässä ”napsahti”. Päässä ”napsahtaminen” ei kuitenkaan ole mikään psykologinen termi (siitä myöhemmin), mutta on kovin inhimillistä, että ihmiset haluavat löytää jonkun selityksen järjettömälle teolle. Teolle, joka aiheuttaa viattomille henkilöille suurta kärsimystä.
Mitä tarkoitetaan joukkomurhalla
Joukkomurha on tapahtuma, jossa tekijä tarkoituksellisesti tappaa useita ihmisiä (kolme tai enemmän), joko tuttuja tai tuntemattomia, yleensä samaan aikaan tai hyvin lyhyen ajan sisällä (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008). Joukkomurhan saattaa toteuttaa joko yksityinen henkilö tai järjestö. Joukkomurha tapahtuma tapahtuu yleensä päiväsaikaan julkisella paikalla (Frances, 2014). Nykyajan joukkomurhia ovat mm. Ranskan Alpeilla tapahtunut joukkomurha 2013 ja Norjan iskut 2011 sekä mahdollisesti Germanwingsin lentoperämiehen aiheuttama koneen tahallinen putoaminen 2015. Lauantaina 3.12.2016 Imatralla tapahtunut surunäytelmä lukeutuu oletettavasti joukkomurhien kategoriaan (tapauksen tutkinta on kesken). Nykyaikana joukkomurhat voivat olla myös terroristisia, esim. syyskuun 11. päivän iskut 2001, Madridin junapommit 2004, Lontoon pommi-iskut 2005. Suomessa joukkomurhia 2000-luvulla ovat Myyrmäen pommi-isku (2002), koulusurmat Tuusulan Jokelassa (2007) ja Kauhajoella (2008) sekä ampumavälikohtaus kauppakeskus Sellossa (2007), isku turistihotelliin Tunisiassa 2015 (Wikipedia, n.d, BBC News, n.d.).
Kuka on joukkomurhaaja
Johtava rikostekninen psykiatri Knoll (mainittu Frances 2014) julkaisi CRS-raportin (the congressional research service) joukkomurhista. Suurin osa syyllistyneistä olivat nuoria miehiä, jotka toimivat yksin, tarkasti suunnitellun tapahtumakulun mukaan. Näillä henkilöillä on ollut pitkäaikainen poikkeuksellinen kiinnostus aseita kohtaan ja laaja ampuma-ase varasto (Frances, 2014). Joukkomurhaajat ovat yleensä yksinäisiä susia, jotka tuntevat itsensä vieraantuneiksi. Ulkopuolelta he näyttävät aivan normaaleilta, mutta ovat todella vihaisia sisältä (Ramsland, 2012). Heillä on vainoharhainen maailmankatsomus, johon sisältyy kroonisia vainon tunteita, kateutta ja kaunaa. Heitä piinaavat uskomukset, että muut ovat etuoikeutettuja nauttimaan elämästä, kun he tirkistelevät ikkunan takana, ulkopuolisena yksineläjänä (Frances, 2014). Joukkomurhaajat yleensä unelmoivat huoneista, jotka ovat täynnä ruumiita tai ruumiiden paloittelusta. Heillä on vaikeuksia yhdistää itseänsä muihin ihmisiin, ovat tunteettomia tragedioita kohtaan, joissa menehtyy useita henkiä ja heillä on taipumus tylsistyä tai tuntea tylsistymistä. Esikuvina heillä on usein henkilöitä, jotka ovat suorittaneet laajamittaisia teurastuksia (Ramsland, 2012). Useimmat joukkomurhat ovat siis tarkasti ennalta suunniteltuja, mutta ne voivat olla, tosin harvemmin, tulosta äkillisestä psyykkisestä häiriötilasta. Joissakin tapauksissa tekijä on ollut psykoottinen eikä ole jälkeenpäin kyennyt kertomaan teolleen mitään syytä (Haapasalo, 2008). Mutta on todella harvinaista, että joukkomurhaaja olisi kokonaan psykoottinen (Meloy, 2014).
Lisäksi joukkomurhaajalla voi olla sekä mielenterveyden häiriöitä että monia erilaisia persoonallisuushäiriöitä. Mielenterveyden häiriöt vaihtelevat kroonisista psykoottisista häiriöistä, kuten skitsofreniasta syvään masennukseen ja muihin masennushäiriöihin, lisäksi joukkomurhaajilla on bipolaarista häiriötä ja harhaluuloisuushäiriötä (Meloy, 2014). Harhaluuloisuushäiriöt voivat ”auttaa” joukkomurhaajaa, koska harhaluulot mahdollisesti poistavat kaksijakoisia ajatuksia murhaajan mielestä, ja sitouduttavat hänet peruuttamattomasti murhaamisen polulle. Meloy ym. (2014) ovat havainneet, että joukkomurhaajien persoonallisuushäiriön piirteet ovat usein sekoitus epäsosiaalista, vainoharhaista, narsistista toimintaa. Henkilö tavallisesti harjoittaa rikollista toimintaa, on epäluuloinen toisten toimista, itsekeskeinen, omaa vähän empatiaa toisia kohtaan, on kroonisesti välinpitämätön muita kohtaan ja irrallaan emotionaalisesta elämästään. He ovat myös todella vihaisia ja katkeria maailmaa kohtaan (Ramsland, 2012). Olennaista olisikin ymmärtää joukkomurhaajien yksittäisiä häiriöitä.
Myös kouluampumisien taustalla on löydetty yhdistäviä tekijöitä. Moni niihin syyllistynyt nuori on ennen tekoaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, uhkaavasti, antisosiaalisesti, osallistunut eläinrääkkäykseen ja ollut kiinnostunut aseista. Lisäksi monet heistä ovat esittäneet tappouhkauksia ja kertoneet väkivaltafantasioistaan ennen tekoa. Masennus, itsetuhoisuus ja niihin saatu psykiatrinen hoito lääkityksineen on ollut yleistä. Useimmilla on ilmennyt jonkinasteisia sopeutumisongelmia koulussa, kotiongelmat ovat tavallisia ja samoin kokemukset hyljätyksi tulemisesta (Haapasalo, 2008).
Koska joukkomurhissa murhaaja tappaa usein itsensä, niin tekijän haastattelu tai analysointi on yleensä mahdotonta. Useita erilaisia aivotutkimuksia on kuitenkin tehty; on otettu MRI:itä, puhuttu suurista välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin määristä. On tehty tutkimuksia aivojen primitiivisestä osasta limbisestä järjestelmästä, joka ohjaa tunteita ja käyttäytymistä. On tutkittu masennuslääkkeiden ja psykoosilääkkeiden vaikutuksista. Mutta millään näistä ei sinänsä ole mitään tekemistä joukkomurhaajan kanssa. Aivoissa ei ole löydetty neuro-anatomista lokalisointia joukkomurha ammunta käyttäytymisestä. Psykologia on vieläkin pimennossa mistä tällainen käytös johtuu (Meloy, 2014; Frances, 2014).
Joukkomurhaajan motiivit
Joukkomurhaajien motivaatiot ovat kompleksisia ja niitä ei voida sijoittaa yksinkertaisiin kategorioihin. Motiiveja on useita erilaisia kuten uskonnollisia, poliittisia, rikollisen hyödyn tavoittelua tai altruistisia, jolloin tavoitteena on ollut pelastaa läheiset pahalta maailmalta. Motiivit voivat siis olla lähes mitä vain aina kostamisesta epätoivoon tai vihasta koko maailmaa kohtaan. Jotkut kehittävät tuhon visioita, toiset taas pyrkivät otsikkoihin (Ramsland, 2012; Haapasalo, 2008). Frommin mukaan (mainittu Ramsland, 2012) henkilöt, jotka ovat todella vihaisia, haluavat eritoten jättää oma jälkensä tähän maailmaan.
Joukkomurhan valmistelu ja toteutus
Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennen joukkomurhaa joukkomurhaajat ovat tehneet tutkimuksia, suunnitelleet, valmistautuneet väkivallan tekoonsa päiviä, viikkoja, ja jopa kuukausia. Itse asiassa toive joukkomurhaan syyllistymisestä on saattanut muhia henkilön mielessä jo vuosia, vaikka aikaa, paikkaa tai kohdetta tapahtumalle ei ole vielä päätetty tai määritelty. Joukkomurhaaja unelmoi ampumafantasioista ja varastoi ammuksia. Useimmat joukkosurmat ovat siis tarkasti ennalta suunniteltuja, mutta ne voivat olla, tosin harvemmin, tulosta äkillisestä psyykkisestä häiriötilasta (katso kohta ”kuka on joukkomurhaaja) (Meloy, 2014, Haapasalo, 2008).
Teko itsessään tapahtuu yleensä tekijän henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvien suurien, joko todellisten tai kuvitteellisten, menetysten, pettymysten, epäonnistumisten tai hylkäämiskokemusten jälkeen kuten seurustelu- tai työsuhteen päätyttyä. Tapausten taustatekijät ovat aina yksilöllisiä, mutta teon taustatekijänä ei välttämättä tarvita kuin pieni laukaiseva tekijä, jokin yllä mainittu henkilökohtainen tappio, joka saa heidät toimimaan karmaisevalla tavalla. He eivät yhtäkkiä sekoa, ”päässä napsahdusta” ei tapahdu, vaan kyse on enemmänkin useiden vuosien patoutumien purkautuminen, vihan purkautuminen, joka tulee kerralla ulos (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008).
Joukkomurhan teonaikaisia todisteita tekijän korkeasta tunnevireystilasta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ei ole pystytty osoittamaan. Tämä on tullut esille haastattelemalla todistajia, jotka ovat selvinneet joukkomurhasta. Todistajat ovat kuvanneet ampujan käyttäytymistä kylmän rauhalliseksi, tahalliseksi, suunnitelluksi ja määrätietoiseksi. Joukkomurha tapauksissa huumeiden käyttö on myös vähäistä, olipa kyse alkoholista tai laittomista huumeista. Meloyn (2014) mukaan joukkomurhaaja haluaa olla ”selvä päästään”. Päihteet voisivat häiritä hänen suunnittelua, valmistelua ja kaikkein tärkeintä eli taktista menestystä, mikä tarkoittaa uhrien määrän maksimointia. Kuitenkin muutamassa tapauksessa, on löydetty, että joukkomurhaaja oli käyttänyt rahoittavia lääkkeitä kuten bentsodiatseiineja tai fenobarbitaalia, pysyäkseen rauhallisena ammunnan aikana, tämä on tullut esille joukkomurhaajan ruumiinavaus raporteissa. (Meloy, 2014.)
Joukkomurhissa tekijä suunnittelee murhan, muttei siitä ulospääsyä. Lopussa hän tappaa usein itsensä, eli tekee itsemurhan tai käyttäytyy varmistaen, että poliisi ampuu hänet. Joskus tekoa seuraa joukkosurmaajan välitön pidätys (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008).
Joukkomurhan ennaltaehkäiseminen?
Joukkomurhaa on valitettavasti mahdotonta ennalta estää. Joukkomurhaajat murhaavat useasta eri syystä ja vaikka kaikki mahdolliset joukkomurhan riskitekijät kliinisen arvioinnin perusteella todettaisiin ja kehitettäisiin profiili henkilöistä, jotka kuuluvat riskiryhmään, heistä 99 % ei koskaan syyllisty joukkomurhaan. Cullen (mainittu Meloy, 2014) on tutkinut miljoonia sekä kliinisesti masentuneita että psykoottisista häiriöistä kärsineitä yksilöitä sekä Yhdysvalloissa että ulkomailla, ja nämä kyseiset yksilöt eivät ole aiheuttaneet yhtään sen enempää vaaraa yhteiskunnalle kuin heidän näennäisesti normaali naapurinsa. Ja vaikka ymmärtäisimme joukkomurhaajan motiivit, sekään ei riittäisi rikoksen ehkäisemiseksi (Frances, 2014). Joukkomurhan ennaltaehkäiseminen on lähes mahdotonta myös sen takia, että kyseessä on todella harvinainen tapahtuma (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008). Ainoa mitä voidaan joukkomurhan ennalta ehkäisemiseksi tehdä, on puuttua hyvissä ajoin syrjäytyneiden nuorten ongelmiin ja heidän tukemiseensa. Lisäksi uhkaava käytös tulisi arvioida ja tiedostaa. Riskiä voi pienentää myös kiinnittämällä huomiota lähellä oleviin ihmisiin. Jos näkee jotain tavallisuudesta poikkeavaa, tulisi sanoa ja tehdä jotain. Nykyään sosiaalista mediaa voi myös hyödyntää esimerkiksi kiinnittämällä huomioita normaalista poikkeaviin viesteihin. Aseet ovat myös yksi ongelma. Joukkomurhissa tyypillisesti käytetään aseita tai räjähteitä. Ampuma-aseiden saatavuutta rajoittamalla todennäköisesti vähentäisi kuolouhrien määrää. Lisäksi aseen omistajan tulisi olla henkisesti vakaa. (Meloy, 2014.)
Loppusanat
Joukkomurhissa pelottavaa on niiden satunnaisuus ja niistä aiheutunut valtava kärsimys. Onneksi joukkomurhat ovat kuitenkin hyvin harvinainen ilmiö. Joukkomurhatapauksen jälkeen jäljelle jää vain yksi kysymys: Miksi? Tähän kysymykseen emme kuitenkaan koskaan tule saamaan yksiselitteistä vastausta.
Syvä osanottoni ampimatapauksen uhrien omaisille Imatralle.
(Alkuperäinen kirjoitus on aikaisemmin julkaistu blogissani: http://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/05/joukkomurha-jarkyttava-t…)
Lähteet:
BBS News, n.d. Tunisia beach attack. Haettu: http://www.bbc.com/news/world-africa-33305444
Frances, A.J. (2014). The Mind of The Mass Murderer. PsychologyToday. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/saving-normal/201405/the-mind-the-mass-murderer
Haapasalo, J. (2008). Kriminaalpsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.
Meloy, J.R. (2014). Seven Myths of Mass Murder. PsychologyToday. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/the-forensic-files/201404/seven-myths-mass-murder
Ramsland, K. (2012). Mass Murder Motives. PsychologyToday. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/shadow-boxing/201207/mass-murder-motives
Wikipedia, n.d. Joukkomurha. Haettu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Joukkomurha
On todettu tutkitusti, että jotkut murhaajat ja siten myös joukkomurhaajat nauttivat saamastaan julkisuudesta ja hirmuteoistaan Norjan Breivikiä, Saksan Hitleriä, Neuvostoliiton Stalinia ja Kiinan Maoa myöten. He ovat jotain merkittävää mielestään raakalaisuudessaan tai heikossa itsetunnossaan taikka psykoottisessa luonnevikaisuudessaan tai kostossaan ja vainoharhaisuudessaan sekä vallanhimossaan päättäessään tunteettomasti muiden ihmisten, ihmisryhmien ja kansojenkin kohtalosta.
Heiltä puuttuu empaattisuus ja tekonsa suhteellisuuden taju.He tietävät että teko on väärin, mutta eivät tunne siitä syyllisyyttä. Vaan jopa nauttivat siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvasit juuri taitavasti ”psykopaatin” (DSM-IV-TR käyttää psykopatiasta termiä ”antisosiaalinen persoonallisuus häiriö”) käyttäytymismalleja ja ominaisuuksia.
Joukkomurhaajat voivat kärsiä useista mielenterveyden häiriöistä (kuten kroonisista psykoottisista häiriöistä, bipolaarisista ja harhaluuloisuushäiriöistä) lisäksi heillä voi olla monia erilaisia persoonallisuushäiriöitä kuten epäsosiaalista, vainoharhaista, narsistista toimintaa. Joukkomurhaaja on yleensä kroonisesti välinpitämätön muita kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Joukkomurhalla saa naisista kirjeenvaihtoseuraa vuosiksi eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuleemma.
Ilmoita asiaton viesti
”Matildawredet” pyrkivät aina tekemään rikollisista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Liekö tuo sitä yliampuvaa empaattisuutta vaiko naiivia sinisilmäisyyttä?
Vaiko pelkkää vaarallista seikkailunhalua ja julkisuudentavoittelua?
Ilmoita asiaton viesti
Varmaankin vähän kaikkia, motiiveja voi olla useita erilaisia, itse kallistun naiivin sinisilmäisyyden puoleen.
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla, että Lauros on vastauksen jäljillä. Joukkomurhaajat ovat tyypillisesti hieman erityislaatuisia nuoria miehiä, jotka jonkin tasoisesta lahjakkuudesta huolimatta ovat sosiaalisesti taitamattomia ja heillä on merkittäviä ongelmia löytää parisuhteita. Voidaan ajatella vaikkapa James Holmesia, joka ampui amerikkalaisessa elokuvateatterissa 24 ihmistä. Hän oli kuitenkin keskivertoa lahjakkaampi neurotieteen opiskelija. Nykyisellään Holmes saa vankilaan valtavasti rakkauskirjeitä.
On tavanomaista, että pyrimme hulluistamaan murhaajia tyystin mielenvikaisiksi, järkeä ja tunteita vailla oleviksi. Valitettavasti tämä yleinen taipumuksemme voi olla ennemminkin sosiaalinen puolustusmekanismi, jolla pyrimme tekemään irtioton väkivaltaisesta luonteesta(mme). Irtiotto kenties koskee myös osavastuuta, joka meillä saattaa olla näiden hirviöiden luomisessa.
Tästä huolimatta tekojen taustalla epäilemättä on mielenterveysongelmia. Tämä ei kuitenkaan kerro, ovatko ongelmat varsinaisia vikoja toiminnassamme vaiko ohjelmointiimme sisältyviä mekanismeja, jotka tarkoituksenmukaisesti muuttavat persoonallisuuttamme tilanteeseen sopivalla tavalla.
Sosiaaliset tunteet ja niitä säätelevät mekanismit eivät nimittäin ole olemassa sattumalta. Niillä on selkeä tarkoitus. Auttamalla toisia ja muutoin todistamalla arvomme toisille saamme arvostusta, jonka avulla voimme löytää paikkamme yhteisössä, parisuhteita ja hyvän elämän. Parisuhteiden löytäminen on kuitenkin aina jossain määrin nollasummapeliä ja yksin jääminen on ohjelmointimme kannalta sama kuin kuolema. Jos prososiaalinen käytös ja varovaisuus näyttävät johtavan omaan kuolemaan, ne toimivat tarkoitustaan vastaan. Sellaisen tilanteen havaitseminen ehkä laukaisee prosessin, ehkä masennuksen, joka käynnistää uuden elämänstrategian ja sitä toteuttavan persoonallisuuden etsinnän. Masennus voi, yhtenä ratkaisuna päästä ulos kuopasta, lamauttaa toimintaa rajoittavat sosiaaliset tunteet ja tunnemekanismit, sekä pelon. Masennus saattaa siten tuottaa ainakin tilapäisiä psykopaatteja, joskin näissä tapauksissa tilapäisestä tulee usein lopullinen.
Kuten Frank McAndrew on huomannut tätä tutkiessaan, kyseessä on nimenomaisesti miesten ongelma ja liittyy siihen, millä keinoin miehet tai pojat ylipäätään rakentavat miehisyyttä kilpailussa kunnioituksesta ja asemasta. Jotka auttavat kovasti siinä naisten saamisessa.
McAndrew muuten huomauttaa, että naiset eivät edes kykene ymmärtämään, miksi asemalla oli mitään merkitystä naisellisuuden kannalta. Asema liittyy nimenomaan miehekkyyteen.
Epäilemättä tämä liittyy siihen, miksi tyypillisesti nuoret miehet ovat väkivaltaisimpia (Wilson ja Daly, young male syndrome). Riskikäyttäytyminen on kovinta tärkeimpinä sosiaalisen hierarkian rakentumisvuosina ja korostuu naisten läsnä ollessa. Nämä joukkomurhaajat eivät kuitenkaan ole teini-iän tärkeimpinä vuosina olleet väkivaltaisia, eivätkä ylipäätään fyysisesti väkivaltaan kykeneviä. Englanniksi voisi käyttää termiä underdog. Ehkä nämä myöhemmin, saatuaan väkivaltakykyä tuovia aseita, pyrkivät todistamaan voimansa äärimmäisin keinoin.
Väkivalta on tietenkin nyky-yhteiskunnassa hyljeksitty tapa saada kunnioitusta ja asemaa, vaikka historiallisesti se on ollut peräti ensisijaisin. Kaikki tämän päivän kuninkaat ovat joukkomurhaajien jälkeläisiä.
Sumeilematon väkivalta ei toki toimi tarkoituksensa mukaisesti meidän yhteiskuntamme sisällä, mutta toisenlaisessa maailmassa se voi hyvinkin toimia. Kannattaa esimerkiksi huomata, että tapetut ovat tavanomaisesti tuntemattomia, mikä primitiiviyhteisössä tarkoittaisi samaa kuin yhteisön ulkopuoliset. Myös terroristi- ja kapinallisliikkeissä tuo käyttäytymismalli toimii aivan oikein – ”toisten” sumeilematon tappaminen tuo oman ryhmän sisäistä arvostusta.
Tosin myös omien tappaminen on ymmärrettävää erityisesti silloin, kun halutaan kostoksi suorittaa laajennettu itsemurha. Itsemurhan esteenä voi usein olla se, että se olisi ehkä jopa juuri sitä, mitä kärsimyksen aiheuttajat toivoivat. Jotta itsemurha ei olisi kenenkään iloksi, halutaan viimeisenä tekona viedä myös heiltä kaikki. Tämä ehkä tavallisemmin tapahtuu henkilökohtaisten suhteiden tasolla, mutta yhteisön tasolla se on yhtä ymmärrettävää. Jos yhteisö ajaa hyljeksityn kuolemaan, miksi se ansaitsisi itsekään mitään muuta kuin tuhon?
Ehkä tiedämmekin, miksi joukkosurmia tehdään, mutta vastaukset ovat liian yksinkertaisia. Mielemme ei vain suostu näkemään niitä, koska vastaukset sisältäisivät jotain meille liian häpeällistä, kuten vastuun. Hulluistamalla siirrämme vastuun hulluudelle.
Ilmoita asiaton viesti