Ihmismielen ihmettelyä Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Joukkomurha, järkyttävä tragedia

Joukkomurha pysäyttää ja järkyttää ihmisiä ympäri maailmaa. Yksilön näkökulmasta on vaikea uskoa tai ymmärtää, että kukaan, edes henkisesti tasapainoton henkilö, pystyy tekemään jotakin niin kauhistuttavaa. Varsinkin kun kohteena ovat usein tavalliset, täysin tuntemattomat ja ulkopuoliset ihmiset.  Usein yleisenä oletuksena onkin, että tekijän päässä ”napsahti”. Päässä ”napsahtaminen” ei kuitenkaan ole mikään psykologinen termi (siitä myöhemmin), mutta on kovin inhimillistä, että ihmiset haluavat löytää jonkun selityksen järjettömälle teolle. Teolle, joka aiheuttaa viattomille henkilöille suurta kärsimystä.

Mitä tarkoitetaan joukkomurhalla

Joukkomurha on tapahtuma, jossa tekijä tarkoituksellisesti tappaa useita ihmisiä (kolme tai enemmän), joko tuttuja tai tuntemattomia, yleensä samaan aikaan tai hyvin lyhyen ajan sisällä (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008). Joukkomurhan saattaa toteuttaa joko yksityinen henkilö tai järjestö. Joukkomurha tapahtuma tapahtuu yleensä päiväsaikaan julkisella paikalla (Frances, 2014). Nykyajan joukkomurhia ovat mm. Ranskan Alpeilla tapahtunut joukkomurha 2013 ja Norjan iskut 2011 sekä mahdollisesti Germanwingsin lentoperämiehen aiheuttama koneen tahallinen putoaminen 2015. Lauantaina 3.12.2016 Imatralla tapahtunut surunäytelmä lukeutuu oletettavasti joukkomurhien kategoriaan (tapauksen tutkinta on kesken). Nykyaikana joukkomurhat voivat olla myös terroristisia, esim. syyskuun 11. päivän iskut 2001, Madridin junapommit 2004, Lontoon pommi-iskut 2005. Suomessa joukkomurhia 2000-luvulla ovat Myyrmäen pommi-isku (2002), koulusurmat Tuusulan Jokelassa (2007) ja Kauhajoella (2008) sekä ampumavälikohtaus kauppakeskus Sellossa (2007), isku turistihotelliin Tunisiassa 2015 (Wikipedia, n.d, BBC News, n.d.).

Kuka on joukkomurhaaja

Johtava rikostekninen psykiatri Knoll (mainittu Frances 2014) julkaisi CRS-raportin (the congressional research service) joukkomurhista. Suurin osa syyllistyneistä olivat nuoria miehiä, jotka toimivat yksin, tarkasti suunnitellun tapahtumakulun mukaan. Näillä henkilöillä on ollut pitkäaikainen poikkeuksellinen kiinnostus aseita kohtaan ja laaja ampuma-ase varasto (Frances, 2014). Joukkomurhaajat ovat yleensä yksinäisiä susia, jotka tuntevat itsensä vieraantuneiksi. Ulkopuolelta he näyttävät aivan normaaleilta, mutta ovat todella vihaisia sisältä (Ramsland, 2012). Heillä on vainoharhainen maailmankatsomus, johon sisältyy kroonisia vainon tunteita, kateutta ja kaunaa. Heitä piinaavat uskomukset, että muut ovat etuoikeutettuja nauttimaan elämästä, kun he tirkistelevät ikkunan takana, ulkopuolisena yksineläjänä (Frances, 2014). Joukkomurhaajat yleensä unelmoivat huoneista, jotka ovat täynnä ruumiita tai ruumiiden paloittelusta. Heillä on vaikeuksia yhdistää itseänsä muihin ihmisiin, ovat tunteettomia tragedioita kohtaan, joissa menehtyy useita henkiä ja heillä on taipumus tylsistyä tai tuntea tylsistymistä. Esikuvina heillä on usein henkilöitä, jotka ovat suorittaneet laajamittaisia teurastuksia (Ramsland, 2012). Useimmat joukkomurhat ovat siis tarkasti ennalta suunniteltuja, mutta ne voivat olla, tosin harvemmin, tulosta äkillisestä psyykkisestä häiriötilasta. Joissakin tapauksissa tekijä on ollut psykoottinen eikä ole jälkeenpäin kyennyt kertomaan teolleen mitään syytä (Haapasalo, 2008). Mutta on todella harvinaista, että joukkomurhaaja olisi kokonaan psykoottinen (Meloy, 2014).

Lisäksi joukkomurhaajalla voi olla sekä mielenterveyden häiriöitä että monia erilaisia persoonallisuushäiriöitä. Mielenterveyden häiriöt vaihtelevat kroonisista psykoottisista häiriöistä, kuten skitsofreniasta syvään masennukseen ja muihin masennushäiriöihin, lisäksi joukkomurhaajilla on bipolaarista häiriötä ja harhaluuloisuushäiriötä (Meloy, 2014). Harhaluuloisuushäiriöt voivat ”auttaa” joukkomurhaajaa, koska harhaluulot mahdollisesti poistavat kaksijakoisia ajatuksia murhaajan mielestä, ja sitouduttavat hänet peruuttamattomasti murhaamisen polulle. Meloy ym. (2014) ovat havainneet, että joukkomurhaajien persoonallisuushäiriön piirteet ovat usein sekoitus epäsosiaalista, vainoharhaista, narsistista toimintaa. Henkilö tavallisesti harjoittaa rikollista toimintaa, on epäluuloinen toisten toimista, itsekeskeinen, omaa vähän empatiaa toisia kohtaan, on kroonisesti välinpitämätön muita kohtaan ja irrallaan emotionaalisesta elämästään. He ovat myös todella vihaisia ja katkeria maailmaa kohtaan (Ramsland, 2012). Olennaista olisikin ymmärtää joukkomurhaajien yksittäisiä häiriöitä.

Myös kouluampumisien taustalla on löydetty yhdistäviä tekijöitä. Moni niihin syyllistynyt nuori on ennen tekoaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, uhkaavasti, antisosiaalisesti, osallistunut eläinrääkkäykseen ja ollut kiinnostunut aseista. Lisäksi monet heistä ovat esittäneet tappouhkauksia ja kertoneet väkivaltafantasioistaan ennen tekoa. Masennus, itsetuhoisuus ja niihin saatu psykiatrinen hoito lääkityksineen on ollut yleistä. Useimmilla on ilmennyt jonkinasteisia sopeutumisongelmia koulussa, kotiongelmat ovat tavallisia ja samoin kokemukset hyljätyksi tulemisesta (Haapasalo, 2008).

Koska joukkomurhissa murhaaja tappaa usein itsensä, niin tekijän haastattelu tai analysointi on yleensä mahdotonta. Useita erilaisia aivotutkimuksia on kuitenkin tehty; on otettu MRI:itä, puhuttu suurista välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin määristä. On tehty tutkimuksia aivojen primitiivisestä osasta limbisestä järjestelmästä, joka ohjaa tunteita ja käyttäytymistä. On tutkittu masennuslääkkeiden ja psykoosilääkkeiden vaikutuksista. Mutta millään näistä ei sinänsä ole mitään tekemistä joukkomurhaajan kanssa. Aivoissa ei ole löydetty neuro-anatomista lokalisointia joukkomurha ammunta käyttäytymisestä. Psykologia on vieläkin pimennossa mistä tällainen käytös johtuu (Meloy, 2014; Frances, 2014).

Joukkomurhaajan motiivit

Joukkomurhaajien motivaatiot ovat kompleksisia ja niitä ei voida sijoittaa yksinkertaisiin kategorioihin. Motiiveja on useita erilaisia kuten uskonnollisia, poliittisia, rikollisen hyödyn tavoittelua tai altruistisia, jolloin tavoitteena on ollut pelastaa läheiset pahalta maailmalta. Motiivit voivat siis olla lähes mitä vain aina kostamisesta epätoivoon tai vihasta koko maailmaa kohtaan. Jotkut kehittävät tuhon visioita, toiset taas pyrkivät otsikkoihin (Ramsland, 2012; Haapasalo, 2008). Frommin mukaan (mainittu Ramsland, 2012) henkilöt, jotka ovat todella vihaisia, haluavat eritoten jättää oma jälkensä tähän maailmaan.

Joukkomurhan valmistelu ja toteutus

Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennen joukkomurhaa joukkomurhaajat ovat tehneet tutkimuksia, suunnitelleet, valmistautuneet väkivallan tekoonsa päiviä, viikkoja, ja jopa kuukausia. Itse asiassa toive joukkomurhaan syyllistymisestä on saattanut muhia henkilön mielessä jo vuosia, vaikka aikaa, paikkaa tai kohdetta tapahtumalle ei ole vielä päätetty tai määritelty.  Joukkomurhaaja unelmoi ampumafantasioista ja varastoi ammuksia. Useimmat joukkosurmat ovat siis tarkasti ennalta suunniteltuja, mutta ne voivat olla, tosin harvemmin, tulosta äkillisestä psyykkisestä häiriötilasta (katso kohta ”kuka on joukkomurhaaja) (Meloy, 2014, Haapasalo, 2008).

Teko itsessään tapahtuu yleensä tekijän henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvien suurien, joko todellisten tai kuvitteellisten, menetysten, pettymysten, epäonnistumisten tai hylkäämiskokemusten jälkeen kuten seurustelu- tai työsuhteen päätyttyä. Tapausten taustatekijät ovat aina yksilöllisiä, mutta teon taustatekijänä ei välttämättä tarvita kuin pieni laukaiseva tekijä, jokin yllä mainittu henkilökohtainen tappio, joka saa heidät toimimaan karmaisevalla tavalla. He eivät yhtäkkiä sekoa, ”päässä napsahdusta” ei tapahdu, vaan kyse on enemmänkin useiden vuosien patoutumien purkautuminen, vihan purkautuminen, joka tulee kerralla ulos (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008).

Joukkomurhan teonaikaisia todisteita tekijän korkeasta tunnevireystilasta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ei ole pystytty osoittamaan. Tämä on tullut esille haastattelemalla todistajia, jotka ovat selvinneet joukkomurhasta. Todistajat ovat kuvanneet ampujan käyttäytymistä kylmän rauhalliseksi, tahalliseksi, suunnitelluksi ja määrätietoiseksi. Joukkomurha tapauksissa huumeiden käyttö on myös vähäistä, olipa kyse alkoholista tai laittomista huumeista. Meloyn (2014) mukaan joukkomurhaaja haluaa olla ”selvä päästään”. Päihteet voisivat häiritä hänen suunnittelua, valmistelua ja kaikkein tärkeintä eli taktista menestystä, mikä tarkoittaa uhrien määrän maksimointia. Kuitenkin muutamassa tapauksessa, on löydetty, että joukkomurhaaja oli käyttänyt rahoittavia lääkkeitä kuten bentsodiatseiineja tai fenobarbitaalia, pysyäkseen rauhallisena ammunnan aikana, tämä on tullut esille joukkomurhaajan ruumiinavaus raporteissa. (Meloy, 2014.)

Joukkomurhissa tekijä suunnittelee murhan, muttei siitä ulospääsyä. Lopussa hän tappaa usein itsensä, eli tekee itsemurhan tai käyttäytyy varmistaen, että poliisi ampuu hänet. Joskus tekoa seuraa joukkosurmaajan välitön pidätys (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008).

Joukkomurhan ennaltaehkäiseminen?

Joukkomurhaa on valitettavasti mahdotonta ennalta estää.  Joukkomurhaajat murhaavat useasta eri syystä ja vaikka kaikki mahdolliset joukkomurhan riskitekijät kliinisen arvioinnin perusteella todettaisiin ja kehitettäisiin profiili henkilöistä, jotka kuuluvat riskiryhmään, heistä 99 % ei koskaan syyllisty joukkomurhaan. Cullen (mainittu Meloy, 2014) on tutkinut miljoonia sekä kliinisesti masentuneita että psykoottisista häiriöistä kärsineitä yksilöitä sekä Yhdysvalloissa että ulkomailla, ja nämä kyseiset yksilöt eivät ole aiheuttaneet yhtään sen enempää vaaraa yhteiskunnalle kuin heidän näennäisesti normaali naapurinsa. Ja vaikka ymmärtäisimme joukkomurhaajan motiivit, sekään ei riittäisi rikoksen ehkäisemiseksi (Frances, 2014). Joukkomurhan ennaltaehkäiseminen on lähes mahdotonta myös sen takia, että kyseessä on todella harvinainen tapahtuma (Meloy, 2014; Haapasalo, 2008). Ainoa mitä voidaan joukkomurhan ennalta ehkäisemiseksi tehdä, on puuttua hyvissä ajoin syrjäytyneiden nuorten ongelmiin ja heidän tukemiseensa. Lisäksi uhkaava käytös tulisi arvioida ja tiedostaa. Riskiä voi pienentää myös kiinnittämällä huomiota lähellä oleviin ihmisiin. Jos näkee jotain tavallisuudesta poikkeavaa, tulisi sanoa ja tehdä jotain. Nykyään sosiaalista mediaa voi myös hyödyntää esimerkiksi kiinnittämällä huomioita normaalista poikkeaviin viesteihin. Aseet ovat myös yksi ongelma. Joukkomurhissa tyypillisesti käytetään aseita tai räjähteitä. Ampuma-aseiden saatavuutta rajoittamalla todennäköisesti vähentäisi kuolouhrien määrää. Lisäksi aseen omistajan tulisi olla henkisesti vakaa. (Meloy, 2014.)

Loppusanat

Joukkomurhissa pelottavaa on niiden satunnaisuus ja niistä aiheutunut valtava kärsimys. Onneksi joukkomurhat ovat kuitenkin hyvin harvinainen ilmiö. Joukkomurhatapauksen jälkeen jäljelle jää vain yksi kysymys: Miksi? Tähän kysymykseen emme kuitenkaan koskaan tule saamaan yksiselitteistä vastausta.

Syvä osanottoni ampimatapauksen uhrien omaisille Imatralle.

(Alkuperäinen kirjoitus on aikaisemmin julkaistu blogissani: http://saarahuhtasaari.vuodatus.net/lue/2015/05/joukkomurha-jarkyttava-t...)

Lähteet:

BBS News, n.d. Tunisia beach attack. Haettu: http://www.bbc.com/news/world-africa-33305444

Frances, A.J. (2014). The Mind of The Mass Murderer. PsychologyToday. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/saving-normal/201405/the-mind-the-mass-murderer

Haapasalo, J. (2008). Kriminaalpsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Meloy, J.R. (2014). Seven Myths of Mass Murder. PsychologyToday. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/the-forensic-files/201404/seven-myths-mass-murder

Ramsland, K. (2012). Mass Murder Motives. PsychologyToday. Haettu: https://www.psychologytoday.com/blog/shadow-boxing/201207/mass-murder-motives

Wikipedia, n.d. Joukkomurha. Haettu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Joukkomurha

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset