Valkokaulusrikolliset ja rationalisointi

Valkokaulusrikolliset pimittävät vuosittain miljardeja veroeuroja. Talousrikoksien vuoksi Suomen valtio menettää noin kymmenesosaa vastaavan summan valtion kokonaisbudjetista. Suomessa vuonna 2013 poliisi kirjasi 170 miljoonan euron rikosvahingot harmaasta taloudesta, mutta todellisuudessa tappio on huomattavasti suurempi, asiantuntijat arvioivat yli viisi miljardia euroa vuosittain verotuloja.  Talousrikollisuudesta aiheutuu siis yhteiskunnalle vuosittain huomattavat tappiot. Talousrikosten kasvun määrään vaikuttaa usein taloudellinen tilanne. Huonossa taloudellisessa tilanteessa talousrikosten määrä kasvaa. Harmaa talous on osa talousrikollisuutta (Taloussanomat, 2013; Sisäministeriö).

 Mitä on valkokaulusrikollisuus?

Valkokaulusrikollisuus on vähemmän tutkittu eikä niin hyvin ymmärretty. Termit valkokaulusrikollisuus ja valkokaulusrikolliset on ensimmäistä kertaa mainittu sosiologi Edwin Sutherlandin toimesta vuonna 1939. Valkokaulusrikollisuus (tunnetaan myös nimellä talousrikollisuus) on saanut alkunsa väkivallattoman ja väkivaltaisen rikoksen luonteen erottamisesta (Bucy, P.H. & Formby, E.P. & Raspanti, M.S. & Rooney, K.E., 2012; Barrett, 2013). Valkokaulusrikollisuus on väkivallaton rikos, jonka tarkoituksena on saada taloudellista hyötyä sen tekijälle, valkokaulusrikollisuudella tarkoitetaan yleensä liiketoiminnan ja hallinnon alan rikoksia.

Tyypillisiä valkokaulusrikoksia ovat kavallukset (varojen väärinkäyttö), väärennökset, valehtelua edellyttävät teot, erilaiset petokset esim. arvopaperi petokset (tietojen vääristäminen), yritysten petos (epärehellinen ja laiton toiminta), lahjonta, sisäpiirikaupat, tietoverkkorikollisuus, tekijänoikeusrikkomukset, rahanpesu ja identiteettivarkaudet (Green, 2006).

Poikkeavatko valkokaulusrikolliset muista rikollisista?

Tyypillinen valkokaulusrikollinen on usein henkilö, jota vähiten epäillään. Maailmanlaajuisen tutkimuksen (Association of Certified Fraud examiners tutkintolautakunta) mukaan suurin osa ihmisistä, jotka syyllistyvät petoksiin ovat valkoisia miehiä, iältään 41-50-vuotiaita, naimisissa, hyvin koulutettuja ja keskitason työntekijöitä läpi työnhistoriansa. Heillä on korkea sosiaalinen asema ja korkea kunnioitus yhteisön jäsenten keskuudessa. Valkokaulusrikollinen on usein joko toimistotyöntekijä, liiketoiminnan johtaja, rahastonhoitaja, toimeenpanevan johdon jäsen, oikeuslääketieteen tutkija tai tilintarkastaja. Tutkimuksen mukaan eniten petoksiin syyllistyvät kirjanpitäjät (Barrett, 2013).

Yhteinen piirre valkokaulusrikollisten keskuudessa on se, että he elävät yli varojensa ja tämän seurauksena kriminologit spekuloivat, että erityisesti keski-ikäiset keskiluokan ihmiset syyllistyvät todennäköisemmin rikoksiin, jos he tuntevat menettävänsä sosiaalisen asemansa tai heitä uhkaa taloudellinen tappio. Tämä menetyksen uhka voi selittää myös sitä, miksi kavalluksia tapahtuu paljon laman aikana. Henkilö on taipuvaisempi ottamaan riskejä menetyksen uhatessa (Barrett, 2013).

Valkokaulusrikolliset käyttävät sosiaalista ja kulttuurista taustaansa sekä erikoisosaamista ja taitojaan omaksi edukseen. Lisäksi he ovat yleensä kokeneita ja taitavia taivuttamaan muut heidän tahtonsa mukaisesti. Valkokaulusrikolliset eivät ole mitenkään erityisen impulsiivisia verrattuna moniin tavallisiin rikollisiin. Heidän rikoksensa on usein tahallisia ja tarkoin suunniteltuja. Heidän persoonallisuuksissaan näyttäisi olevan joitakin samoja ominaisuuksia (Ragatz, L.L. & Fremouw, W. & Baker, E. 2012). Amerikkalainen Cleckley kuvasi näitä persoonallisuuden ominaisuuksien kokonaisuutta ”psykopatiaksi”, psykopatia- termin tautiluokituksessa korvasi myöhemmin termi ”sosiopaattinen persoonallisuus” ja nykyisin puhutaan termistä ”epäsosiaalinen persoonallisuus” (Haapasalo, 2008). Häkkäsen (2009) mukaan valtaosalla petoksen takia vankilaan tuomituista talousrikollisista on taipumusta psykopatiaan. Petos on tietoista huijaamista. Psykopatiaa esiintyy paljon aloilla, joihin liittyy häikäilemätöntä oman edun tavoittelua esim. bisnesmaailmassa (jopa 4% toimitusjohtajista täyttää psykopatian kriteerit) ja politiikan huipulla on poikkeuksellisen paljon psykopaatteja tai ainakin rajatapauksia (Raine, 2013).

Hare (2003) on kehittänyt piirrelistan (Psychopathy Checklist, PCL-R), johon sisältyy sekä antisosiaalista että persoonallisuuden ominaisuuksia arvioivia osioita. Talousrikostuomioita suorittavilla vangeilla psykopaattisista piirteistä korostui hyväksikäyttävä elämäntyyli, stimulaation tarve, tavoitteiden puute ja kyvyttömyys ottaa vastuuta (Häkkänen, 2009; Ragatz, L.L. & Fremouw, W. & Baker, E., 2012 ). Muita psykopaattisia piirteitä, jotka voivat altistaa talousrikoksiin ovat lipevyys, pinnallinen viehätysvoima, vahvalta vaikuttava omanarvontunto, patologinen valehtelu, petkuttaminen ja manipulointi ja syyllisyydentunteen puuttuminen (Ragatz, L.L. & Fremouw, W. & Baker, E., 2012). Psykopaatti ei tunne pelkoa eikä ahdistusta tavalliseen tapaan (Lykken, 2006).

Moderni lähestymistapa valkokaulusrikollisten rikollisuuden tutkimisessa keskittyy enemmän rikollisten persoonallisuuden piirteisiin kuin tekijöihin, jotka liittyvät päätöksen tekoon syyllistyä rikokseen. Bucy ym. (2012) erottelevat valkokaulusrikolliset ”johtajiin” ja ”seuraajiin”. Molemmilla ryhmillä on omat persoonallisuusprofiilinsa ja motiivinsa. Valkokaulusrikollisten keskuudessa on hierarkia, joka koostuu muutamasta johtajasta ja lukuisista seuraajista. ”Johtajat” olivat älykkäitä, ylimielisiä, ovelia, menestyksekkäitä, narsistisia, karismaattisia, alttiita ottamaan riskejä ja aggressiivisia. Kun taas ”seuraajat” olivat epävarmoja, ei kunnianhimoisia, ei aggressiivisia, passiivisia, nöyristeleviä, herkkäuskoisia, alttiita ja sokeasti seurasivat muita. Jos yrityksen johto on lainkuuliainen, seuraajat ovat myös sitä.

Ristiriitoja siitä, miten tärkeä persoonallisuus ja mitkä erityiset persoonallisuuden piirteet ovat keskeisiä valkokaulusrikostekijöiden tutkimisessa, löytyy. Mutta erimielisyyksistä riippumatta tutkijat ovat löytäneet joitakin yleisiä persoonallisuuden piirteitä, jotka mahdollisesti altistavat rikolliseen toimintaan. Näitä ovat: kontrolloinnin tarve, kiusaaminen, karisma, "pelko pudota", kunnianhimo, rehellisyyden ja lahjomattomuuden puute, narsismi ja puutteellinen sosiaalinen omatunto.

Motiivit

Valkokaulusrikollisten haastatteluissa on tullut esiin erilaisia motiiveja. Kiteytettynä motiivin taustalla on ahneus. Raha on yleinen motivaattori, joka ottaa usein symbolisen voiman (Barrett, 2013). Rikastumisesta tulee tavoiteltava päämäärä, jossa tarkoitus pyhittää keinot. Erityisesti ”johtajat” ovat ahneita (Bucy, ym., 2012). Lisäksi valkokaulusrikolliset eivät juuri ajattele, että teosta voi jäädä kiinni. Valkokaulusrikolliset aliarvioivat mahdollisuudet kiinni jäämisestä (Barrett, 2013). Ja tämä voi lisätä motivaatiota syyllistyä rikokseen.

Kyse on myös jännityksestä. Rikoksen tekeminen antaa sen tekijälle jännitystä. Etenkin nuoremmat vangit ovat elämyshakuisia ja he saavat mielihyvää ottamalla riskejä (Häkkänen-Nyholm, 2009). Valkokaulusrikolliset kuvaavat saavansa juonittelusta ”kicksejä”. He kokevat pelaavansa peliä, joka on heidän elämänsä. Kontrolloimisen tarve on suuri (Bucy, ym., 2012).  

Kriminologian, psykologian, kirjanpidon, tilintarkastuksen ja hallinnan aloilla on tehty useita tutkimuksia petoksista ja näistä tutkimuksista on löydetty kolme keskeistä tekijää mitkä mahdollisesti johtavat rikoksen tekemiseen (Barrett, 2013).

1) Koetut paineet. Työntekijä, jolla on paineita voi syyllistyä rikokseen. Paine voi toimia motivaattorina. Paineita voivat olla joko taloudelliset paineet, tai henkilö on pelkästään ahne, paineita voi myös tulla vertaisryhmän taholta. Paineita voivat myös olla henkilökohtaiset tavat ja tottumukset kuten esimerkiksi erilaiset riippuvuudet alkoholi, huume, peli tai kallis avioliiton ulkopuolinen suhde. Henkilö voi myös tuntea työtä kohtaan erilaisia kaunan tunteita, hän voi kokea olevansa ylityöllistetty, alipalkattu tai hän kokee tulleensa ohitetuksi ylennyksiä jaettaessa. (Barrett, 2013.)

2) Tilaisuus tekee varkaan. Korporaatioiden sisällä on usein mahdollisuuksia, jotka tekevät petokselle haavoittuvaiseksi, erityisesti silloin, jos henkilö pystyy itselleen rationaalisesti selittämään teon. Lisäksi riittämätön asioiden eriyttäminen korporaation sisällä tai yhtiön säännöistä epäselvä tiedottaminen ja johdon epäonnistuminen voivat tehdä petokselle haavoittuvaiseksi. Myös henkilöstön nopea vaihtuvuus, kriisi olosuhteet, "työnarkomaanimainen" työympäristö, standardien yhtenäinen ja johdonmukaisen valvomisen jättäminen sekä sääntöjen ja rikollisten rankaisemisen pois jättäminen voi johtaa rikoksen tekemiseen. ( Bucy, P.H. ym., 2012; Barrett, 2013.)

3) Rationalisointi. Petoksen tekijä järkeistää teon mielessään. Erityisesti ”seuraajat” uskovat olleensa oikealla asialla (Bucy, ym., 2012). (Katso seuraava kappale).

Valkokaulusrikollisten motiivien tiedostaminen voi auttaa organisaatiota määrittämään ja kartoittamaan kuka organisaation työntekijöistä mahdollisesti voisi syyllistyä petokseen.

Ilmiö nimeltä rationalisointi

Yksi mielenkiintoisimmista uskomuksista valkokaulusrikollisten keskuudessa on se, että moni heistä uskoo toimineensa laillisesti. Vaikka he tunnustavat syyllisyytensä, kestää usein kuukausia ennen kuin he täysin käsittävät ja hyväksyvät syyllisyytensä. Valkokaulusrikolliset näkevät itsensä lainkuuliaisina kansalaisina, jotka suorittavat hyväksyttäviä liiketoimintatapoja organisaatioissaan ja vaikka joskus heidän toimintatapansa on mahdollisesti ollut kyseenalaista, niin ne ovat heidän mielestään laillisia ja jopa välttämättömiä organisaation selviytymiselle (Bucy, ym., 2012; Barrett, 2013). Petoksen tekijä järkeistää teon mielessään. He usein ajattelevat, että ”lainaan vain rahoja ja maksan sitten takaisin”. ”Ei tämä satuta ketään” ”Kukaan ei kärsi”. ”Firma/organisaatio kohtelee minua niin kaltoin, että he ovat tämän minulle velkaa”. ”Tämä tulee hyvään tarkoitukseen”. Tutkija professori Pamela Murphin Queen’s School of Business Kingstonista mukaan lähestulkoon kuka tahansa meistä voi uskotella itselleen, että se mitä me teemme on oikein. Rationalisointi tapahtuu mielessä.

Rationalisoinnin eli järkeistämisen ilmiötä on tutkinut myös edesmennyt sosiologi Robert K. Merton vuonna 1993.  Hän esitti teorian yhteiskunnan rakenteista, jotka motivoivat laittomuuteen, koska ne keskittyvät yksilöiden kilpailuun ja tavoitteellisuuteen, rahan merkitykseen yhteiskunnassa ja normien eroosioon. Kun yksittäiset tavoiteorientaatiot saavat enemmän huomioita kuin normi sosiaalinen rakenne, normit menettävät valtaa säädellä käyttäytymistä. Ja tämä tuottaa ”normittomuus” –tilan eli toisin sanoen johtaa laittomuuteen. Lisäksi Merton määrittelee kilpailukykyisen taloudellisen toiminnan symbolisena vaurauden korina, jossa tuotanto, vaihto, jakelu ja kulutus tavaroiden kesken ovat menestys tavoitteita, joita olemme kulttuurisesti oikeutettu saavuttamaan. Tällaista käyttäytymistä löytyy eniten voittoa tavoittelevissa organisaatioissa. Taloudellinen menestys ei merkitse ainoastaan kulttuurista hyväksyntää vaan myös eloonjäämistä. Organisaation on pyrittävä saamaan voittoa ja voitto on tärkein indikaattori arvovallasta yhteiskunnan sisällä kuin myös/sekä avain sosiaaliseen liikkuvuuteen organisaatioiden hierarkiassa. Raha ratkaisee yritysmaailmassa. Saadakseen taloudellista menestystä, yksilöt joutuvat Mertonin mukaan kamppailemaan ja keinoja kaihtamatta lähestyä maalia ja tavoitetta. Kilpailua ja voittojen saamista rajoittaa riittämätön tarjonta ja kysyntä. Kun voiton saaminen on tappiolla, strategisten voimavarojen tavoittelu voi joskus löytää tiensä lain väärältä puolelta taloudellisen menestyksen saamiseksi. (Calhoun, 2010; Barrett, 2013.)

Valkokaulusrikolliset, vankila ja uusintarikollisuus

Juha Henttalan keskeneräisen väitöskirjan mukaan valkokaulusrikolliset eivät joudu yhtä helposti vankilaan verrattuna muihin rikollisiin. Tutkimus paljastaa, että Suomessa lähes yhdeksän kymmenestä talousrikosvangista suoritti rangaistuksensa avovankilassa kun taas muista vangeista vain kaksi kymmenestä vältti suljetun vankilan (YLE-uutiset, 2008).

Vaikka valkokaulusrikolliset eivät joudu yhtä helposti vankilaan verrattuna muihin rikollisiin, osa heistä kuitenkin saa ehdottoman vankeusrangaistuksen. Kun yrityspetoksen rikoksentekijä on tunnistettu ja tuomittu, hän yleensä vain ihmettelee, että miten tässä nyt näin kävi. Valkokaulusrikolliset usein uskovat olevansa oikealla asialla (Barrett, 2013) (tai ainakin lähellä sitä, ks. edellinen kappale).

Vankila ei suhteellisesti ole niin kauhea paikka valkokaulusrikollisille. Useimmille heistä vankilaoloaika on ihan mukavaa ja helppoa aikaa opiskellen, harrastuksia tehden. Vankilassa oloaika ei myöskään näytä vievän heidän taloudellista ja sosiaalista vakautta, mitä se taas tekee nuoremmille ja haavoittuvimmille rikollisille. Vankeusrangaistus ja rikollinen menneisyys vankilasta ulospäästyään näyttää vaikuttavan valkokaulusrikollisten arkeen hyvin vähän. Vaikkeivat he välttämättä pääse palaamaan entiseen työhönsä on heillä osaamista ja sosiaalinen verkosto löytää muita tuottoisia töitä. Useimmiten heidän elämänsä vankilasta vapauduttuaan palaa takaisin enemmän tai vähemmän normaaliksi. Lisäksi vankilakokemus valkokaulusrikollisten kohdalla ei näytä tekevän heistä kroonisia rikollisia. Harva heistä uusii rikoksensa. Tämä saattaa johtua siitä, että heillä näyttäisi olevan paljon menetettävää kuten työ, perhe ja status. (Barrett, 2013.) Poikkeuksena tästä kuitenkin ovat psykopaattiset valkokaulusrikolliset, koska psykopatia ja syyllisyyden tunteen puuttuminen lisäävät riskiä rikoksen uusimiseen (Barrett, 2013; Häkkänen-Nyholm, 2009).

Pohdiskelua

Miksi karismaattiset, älykkäät, menestyksekkäät ihmiset syyllistyvät valkokaulusrikokseen?  Koska he voivat. Koska suurin osa heistä uskottelee itselleen sekä muille, että he ovat toimineet oikein tai he luulevat toimineensa oikein (toki löytyy valkokaulusrikollisia, jotka ovat tietoisesti suunnitelleet rikosta tarkoin ja tietävät tekevänsä väärin).

Asian rationalisoimalla voi antaa itselleen anteeksi paljon asioita. Rationalisointi on tietoinen ajatus, jonka tarkoituksena on lievittää tunteiden tuomaa tuskaa. ”Yritys on minulle tämän velkaa” ”Kaikkihan isoilta yrityksiltä varastavat” ”Ei tämä satuta ketään” ”Kukaan ei kärsi” ”Tämä tulee hyvään tarkoitukseen”. Rationalisointihan on minän puolustuskeino –defenssi, psykologinen mekanismi, jonka avulla henkilö keksii itselleen edullisen, jäkevältä tuntuvan, mutta virheellisen selityksen ahdistavalle asialle, toisin sanoen henkilö selittää asiat oman edun mukaiseksi. Ihmisellä on tarve selittää asiat itselleen parhaalla katsomallaan tavalla, jossa usein tarkoitus pyhittää keinot. Rationalisointi vaikuttaa ajattelumme sisältöä muovaavasti. Elämäntilanteen muuttuessa arvotkin usein muuttuvat tai niiden on muututtava, jotta ne sopeutuisi uuteen tilanteeseen.

Vaikka rikoksen tekeminen olisikin sen tekijälle jollain tasolla rationalisoitavissa, tulee kuitenkin muistaa, että olipa rikos mitä muotoa tahansa, väkivaltainen tai väkivallaton. Olipa tekijä kuka tahansa, valkokaulusrikollinen tai taparikollinen, rikos on kuitenkin aina rikos. Järkeistäminen ei auta eikä tarkoitus milloinkaan pyhitä keinoja. Tie, joka valitaan päämäärän pääsemiseksi on yhtä tärkeä kuin itse päämäärä.

Lähteet:

Barrett, B. (2013). Inside the mind of the White-Collar Criminal. Haettu: http://www.accountingweb.com/technology/trends/inside-the-mind-of-the-white-collar-criminal

Bucy, P.H. & Formby, E.P. & Raspanti, M.S. & Rooney, K.E. (2012). “Why Do They Do it?”: the motives, Mores, and Character of White Collar Criminals. St john’s Law review: Vol.82: Iss. 2. Article 1.

Calhoun, C. (2010). Robert K. Merton. Sociology of Science and Sociology as Science. Columbia University Press. New York.

Green, S.P. (2006). A Moral theory of White-Collar Crime. Oxford. University Press.

Hare, R.D. (2003). The Hare Psychopathy Checklist-Revised (PCL-R). (2.painos). Toronto, Ontario: Multi-Health Systems.

Haapasalo, J. (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Häkkänen-Nyholm, H. (2009). Psykopatia. Edita.

Lykken, D.T. (2008). Psychopathic personality: The scope of the problem. Teoksessa C.J. Patrick (toim.), Handbook of psychopathy (s.3-13). New York, NY: Routledge.

Ragatz, L.L. & Fremouw, W. & Baker, E. (2012). The Psychological Profile of White-collar Offenders: Demographics, Criminal Thinking, Psychopathic Traits, and Psychopathology Criminal Justice and Behavior 39: 978997

Sisäministeriö. n.d. Haettu: https://www.intermin.fi/fi/turvallisuus/rikostorjunta/talousrikollisuus_ja_harmaa_talous

Taloussanomat (2013). Haettu: http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/02/19/hs-talousrikolliset-pimittavat-miljardeja-veroeuroja/20132698/12

Yle-Uutiset (2008). HS: Talousrikolliset pääsevät avovankiloihin. Haettu: http://yle.fi/uutiset/hs_talousrikolliset_paasevat_avovankiloihin/5823524

SaaraHuhtasaari
Sitoutumaton

Asioiden ravistelua sekä suoraa puhetta. Rakkaudella, rehellisyydellä ja rohkeudella.
https://www.saarahuhtasaari.com/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu